Köyhimmät syrjäytyvät toimeentulotukiluukultakin

Köyhimmät syrjäytyvät toimeentulotukiluukultakin

Kaikkein kipeimmin apua tarvitsevat köyhimmät kansalaiset syrjäytyvät jopa sosiaalitoimen tukiluukuilta, ilmenee Tampereen yliopistossa tekeillä olevasta tutkimuksesta.

Köyhimpien kansalaisten arkikokemuksiin ja kunnallisen palvelujärjestelmän kykyyn auttaa heitä pohjautuvaa tutkimusta tehdään Tampereella. 

Köyhyys kuntatyön haasteena -hanketta johtaa Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, YTT Irene Roivainen ja tutkimusta hänen kanssaan työstävät sosiaalityön lehtori, YTT Satu Ylinen sekä Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori, YTT Jari Heinonen.

Roivainen tutkii yksinhuoltajaäitien kokemuksia, Ylinen vanhuksia ja Heinonen aikuisten miesten köyhyyskokemuksia.

Köyhimmät eivät pääse edes tukiluukuille, koska sosiaalitoimen auttamisjärjestelmä vaatii avun hakijalta omaa aktiivisuutta ja jaksamista, Irene Roivainen kuvaa Kunnallisalan kehittämissäätiön Kaks.fi -verkkojulkaisussa.

– Kaupungin sosiaalitoimiston ovet ovat avoinna rajatusti, tapaamis- ja puhelinajat ovat "kortilla". Hakemuksiin vaaditaan taustaselvityksiä, lippuja ja lappuja. On varauduttava juoksemaan paikan päällä ja selvittämään jokainen asia erikseen. Ja tuloksena saattaa olla silti bumerangi, mikä voi masentaa hakijan niin, ettei hän yritä heti kohta uudelleen.

Arkea ei ymmärretä tai ei uskota

Apua hakevat kokevat joutuvansa luukutuksen kohteiksi. Heistä tuntuu, ettei kertomuksia omasta arjesta ymmärretä tai ei uskota.

Roivainen arvostelee rajusti lapsilisien leikkaantumista toimeentulotuen saajilta. Päättäjät korostavat, että lapsilisät kuuluvat kaikille perheille, rikkaimmillekin.

– Mutta kaikkein köyhimmille ne eivät kuitenkaan näytä kuuluvan. Miten päättäjät voivat selittää tämän epäkohdan köyhimmille yksinhuoltajaperheille, joille lapsilisä olisi kaikista tarpeellisin?

 

Selvityksiä, lippuja ja lappuja

Vaikka tutkimus ei ole vielä valmis, jo nyt tiedetään, että köyhimpien on vaikeaa ja usein jopa lähes mahdotonta päästä sosiaalitoimen palveluluukulle.

Sosiaalitoimen auttamisjärjestelmä vaatii avun hakijalta omaa aktiivisuutta ja jaksamista. Lähes yrittäjähenkeä.

– Kaupungin sosiaalitoimiston ovet ovat avoinna rajatusti, tapaamis- ja puhelinajat ovat "kortilla". Hakemuksiin vaaditaan taustaselvityksiä, lippuja ja lappuja. On varauduttava juoksemaan paikan päällä ja selvittämään jokainen asia erikseen. Ja tuloksena saattaa olla silti bumerangi, mikä voi masentaa hakijan niin, ettei hän yritä heti kohta uudelleen, Irene Roivainen tietää.

Vaikka sosiaalitoimen viranhaltijat toteuttavat annettua ohjeistusta, apua hakeva asiakas kokee jäykät menettelyt luukutukseksi.

– Haastatellut kokevat, että heidän kertomuksia omasta arjesta ei joko ymmärretä tai uskota. Häpeää tuottaa jopa lainsäädäntö. Jos onnistut saamaan toimeentulotukea, lapsilisät leikkautuvat saman tien pois.

Valtakunnan päättäjät ovat painottaneet, että lapsilisät kuuluvat kaikille, joilla on lapsi.

– Myös rikkaimmille. Mutta kaikkein köyhimmille ne eivät kuitenkaan näytä kuuluvan. Miten päättäjät voivat selittää tämän epäkohdan köyhimmille yksinhuoltajaperheille, joille lapsilisä olisi kaikista tarpeellisin?

Jos avun hakija ei jaksa juoksuttamisen kulttuuria, apu jää saamatta.

– Avun hakeminen voi myös kompastua muutaman euron esteisiin. Jos ei ole rahaa bussilippuun, bussikortin lataamiseen, tai puhelinlinjoilla jonottamiseen saadakseen ajan etuuskäsittelijälle, apu tyssää siihen.

Etuuskäsittelijän vastuulla ovat lakisääteiset tukimuodot. Tarveharkintaan perustuvat avustukset kuuluvat sosiaalityöntekijöille.

– Voi käydä niin, että asiakas ei pääse lainkaan levittämään elämäntilannettaan kokonaistarkasteluun sosiaalityöntekijän pöydälle. Tätä näyttää tapahtuvan yllättävän paljon, Roivainen sanoo.

Äidit luopuvat tarpeistaan

Irene Roivaisen tutkimuksen yksinhuoltajaäidit ovat ajautuneet köyhyyteen esimerkiksi avioerojen, pitkän työttömyyden, katkonaisten työurien ja heikon koulutustason takia. Millaista heidän arkensa sitten on?

– Äärimmäisen niukkaa. Haastatteluista käy ilmi, että äidit asettavat lapsensa etusijalle ja laiminlyövät omat tarpeensa säästämällä terveyspalveluista ja harrastuksistaan.

Roivainen kertoo neljän lapsen yksinhuoltajaäidistä, jolla on käytettävissään seitsemän euroa päivän ruokakassiin. Tällä budjetilla ei osteta valmisruokia, hedelmiä eikä herkkuja.

– Pienille lapsille voi vielä hankkia kierrätysvaatteita, mutta lasten kasvaessa äidit kokevat syyllisyyttä ja häpeää, kun eivät voi vaatettaa teinejä ikätoveriensa vaatimusten mukaisesti.

Yksinhuoltajaperheen köyhyys merkitsee lähes poikkeuksetta vuokra-asumista ahtaissa tiloissa, arkea ilman autoa, sanomalehtiä, tietokoneita lomamatkoista nyt puhumattakaan. Köyhän Stockmann on kirpputori.

Tutkijoiden haastattelu Polemiikki- lehdessä 2 /2011

Riihimäellä köyhyys laajaa

Köyhyys ilmenee kuntatasolla toimeentulotukiasiakkuutena. Vuoden 2010 tilinpäätöksen mukaan toimeentulotukea myönnettiin 1 514 kotitalouteen noin 3 miljoonaa euroa. Määrä on ollut useamman vuoden noin 3 miljoonaa euroa. Viime vuonna kustannukset vähenivät 106 000 euroa. Suurimpana syynä tähän pidetään työttömyyttä, joka laski joulukuun 2009 11,4 prosentista 10,2 prosenttiin joulukuussa 2010.

Kaupungissa tarvittaisiin työllisyystoimenpiteiden tehostamista ja lisäämistä. Työllisyyspolitiikka olisi parasta politiikkaa  köyhyyden vähentämiseksi.

Mikko Lund