Keskustelu presidenttiehdokkaista kiihtyy: Miksi Paavo Väyrynen ei kelpaa?

Keskustelu  presidenttiehdokkaista kiihtyy:

Miksi Paavo Väyrynen ei kelpaa?

Presidenttikeskustelun ollessa vielä alkutekijöissä ja puolueidenkin etsiessä ehdokkaita  minulla on avoin kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Ihmettelen ja kummastelen tavallisten kansalaisten tavoin. Monta on maailmassa ihmeellistä tarinaa.

Paavo Väyrynen on ehdottomasti presidentin virkaan pätevä. Jos kenellä on meriittiä, niin Paavo Väyrysellä. Onhan hän ainut ehdokas, joka on väitellyt  tohtoriksi  Suomen ulkopolitiikasta.

Lisäksi  Väyrynen on ollut mm.

eduskunnan jäsen 1970 - 2003, 2007 -
pääministerin sihteeri 1970 - 1971
opetusministeri 1975 - 1976
työvoimaministeri 1976 - 1977
ulkoasiainministeri 1977 - 1982
pääministerin sijainen ja ulkoasiainministeri 1983 - 1987
ulkoasiainministeri 1991 - 1993
Keskustan puheenjohtaja 1980 - 1990
Keskustan presidenttiehdokas 1988 ja 1994
Euroopan parlamentin jäsen 1995 -2007
Euroopan parlamentin ELDR-ryhmän varapuheenjohtaja 1997 - 2007
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri 2007 -

Mikä kumma siinä on, että näin ansioitunut poliitikko  ei kelpaa keskustan presidenttiehdokkaaksi? Väyrynen on yksi Suomen pitkäaikaisimpia  ulkoministereitä, joka toimi viimeiset neljä vuotta  ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Väyryselle etsitään keskustassa kuumeisesti vastaehdokasta.

Galluppien suosikki on kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö (kok), jonka suurin puute on, että hänellä ei ole ulkopolitiikkaan liittyviä ansioita. Niinistö on tällä hetkellä ykkönen, mutta se kertoo enemmänkin siitä, että muita ehdokkaita ei ole kehässä vielä näkynyt. Kun vastaehdokkaat selviävät ja aletaan keskustella presidentin tehtävistä, gallup- kannatus tasapainottuu. Keskustelujen kautta ihmisille selviää, että nyt haetaan ulkopolitiikan johtajaa.

SDP:n todennäköinen ehdokas on Paavo Lipponen, jonka pätevyyttä kukaan ei aseta kyseenalaiseksi. Lipposen kokemus koostuu kahdesta pääministerikaudesta, jona aikana ulkopolitiikan johtajana ovat toimineet presidentti  Martti Ahtisaari, ulkoministerinä Tarja Halonen  ja  presidentti Tarja Halonen, ulkoministerinä Erkki Tuomioja.

Lipposta voi pitää Väyrysen kanssa yhtä ansioituneena presidentin vaativaan tehtävään.

Totesimme jo Sauli Niinistön ansiot  ulkopolitiikan johtajaksi heppoisiksi. Monet veikkaavat, että perussuomalaisten ehdokkaaksi nousee  Timo Soini. Soinilla ei ole ulkopoliittista kokemusta.

Syksyä kohti mentäessä keskustelu presidenttiehdokkaista kiihtyy.

Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala haluaisi keskustan ja perussuomalaisten yhdistävän voimansa jo presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella, kertoo sanomalehti Ilkka.

Presidentillä on lähinnä ulkopoliittista valtaa, joten uskoisin, etteivät kahden keskipuolueen näkemyserot ole tällä saralla järisyttävän suuria, Saarakkala uskoo.

Saarakkala toivoo keskustan asettuvan perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin taakse. Hän uskoo, että presidentinvaaleista muodostuu suunnannäyttäjä puolueiden yhteistoiminnalle.

Jos Soinille ei löydy keskustasta tukea, on se samalla selkeä viesti siitä, että keskusta ja perussuomalaiset ovat ratkaisevalla tavalla erilaiset puolueet ja näiden puolueiden välillä käydään kamppailu siitä, kumpi ottaa pysyvästi paikkansa Suomen suurimpana keskiryhmänä. Toisen olisi taipuminen ja marginalisoituminen.

Saarakkala myös uskoo, että perussuomalaisten presidenttiehdokkaasta ei tarvitse järjestää esivaalia, jos Timo Soini ilmoittautuu mukaan kisaan.

Perussuomalaisten kaupankäynti  Soinin ehdokkuuden puolesta tuskin tuottaa tulosta. Soini asettunee  ehdokkaaksi.  Keskustapuolue ei kuitenkaan  asetu Soinin ehdokkuuden taakse.

Vihreiden Pekka Haavisto on mainittava ehdokkaana, jolla on ulkopoliittista kokemusta enemmän kuin Niinistöllä.

Haavisto on toiminut Vihreän liiton kansanedustajana 1987–1995 ja 2007–, Vihreän liiton puheenjohtajana  1993–1995, ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä  1995–1999, Euroopan vihreän puolueen  puheenjohtajana 2000–2006 sekä YK:n ympäristöohjelman UNEP:n  asiantuntijana. Eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana hän on toiminut kahdesti.
Haavisto on ollut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa Instituutissa erityisalueenaan Venäjään liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat sekä vierailevana luennoitsijana Bristolin yliopistossa aiheenaan kansainväliset ympäristökysymykset. Haavisto luennoi säännöllisesti Helsingin yliopistossa. Hän on lisäksi kirjoittanut useita kirjoja ja toiminut useassa lehdessä toimittajana tai päätoimittajana.

Painettu vaara

Näin oivaltaa Perttu Häkkinen Helsingin Sanomissa. Häkkinen kysyy,  lisäävätkö sotapelit tappohaluja, vai vähentävätkö ne niitä

Totta kuitenkin on, että pelaamiseen liittyy riskejä. Fataaleimpia niistä ovat tilauspitsojen, jolttikolan ja liikunnan puutteen aiheuttama ylipaino, tulehtuneet ihohuokoset ja parinhankintahommiin turhan tanakka hygieniatilanne.

Yksinäisyyden ja konsolipelien kombinaatio on taas omiaan tuottamaan jännetuppitulehduksia ja rannevaivoja.

Mutta älkää huoliko vanhukset, suunta on parempaan päin.

On kuitenkin yksi puhde, jota kasvattajan tulisi tarkkailla: lukeminen.

Se yhdistää Breivikiä, Pekka Auvista ja kirkonpolttaja Varg Vikernesiä. Lukeminen oli Stalinin ja Hitlerin suosikki-harrastus. Molemmat palvoivat Goethea ja käristivät ohessa kasapäin kirjoja. He ymmärsivät niihin sisältyvän vaaran.

Outo musiikkimaku, päihdeharrastus ja viehtymys väkivaltaviihteeseen ovat vaivattomia syntipukkeja, mutta ajavat harvoin ketään hirmutekoihin.

Siihen tarvitaan painettua sanaa.

Mikko Lund