Toimeentulotuen menot nousseet edellisen laman lukemiin

Toimeentulotuen menot nousseet edellisen laman lukemiin

Kuntien ja valtion puoliksi maksama toimeentulotuki kasvaa nopeasti. Menot laskivat 2000-luvun alussa, mutta olivat 2010 peräti 31 prosenttia enemmän kuin 2005.

Nyt ne ovat 1990-luvun lamavuosien lukemissa. Tukea tarvinneiden määrä sen sijaan ei ole palannut ennätyslukemiin.

Toimeentulotuen varassa elää noin 240 000 kotitaloutta ja 380 000 ihmistä.

Väliaikaiseksi tarkoitettu tuki venyy ja toistuu.

"1990-luvun laman aikaan moni sai toimeentulotukea lyhyen aikaa", sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Ellen Vogt.

"Viime vuosina tuen tarkoitus ei ole toteutunut, kun ihmisiä on jäänyt sen varaan pysyvästi."

Riihimäellä oli vuonna 2010  toimeentulotukea saavia kotitalouksia 1514. Toimeentulotukimenot olivat yhteensä noin 3 miljoonaa euroa. Vuonna 2006  toimeentulotukea saavia kotitalouksia oli  1560  ja toimeentulotukimenot noin 2.4 miljoonaa euroa. Ne ihmiset ja perheet, jotka tulevat asiakkaaksi, tahtovat  jäädä  asiakkaaksi. Perusturva ei ole onnistunut näiden ihmisten aktivoinnissa siten, että tuen tarve olisi poistunut. Tehtävä on kieltämättä vaikea. Nämäkin ihmiset ovat ansainneet  ihmisarvon ja viimesijaisen tuen.

Ongelma on myös siinä, että toimeentulotuella paikataan muita etuuksia, joiden taso ei noussut kustannusten tahdissa. Sen varaan myös jäädään vuosiksi, kun työttömyys pitkittyy.

Suurin syy toimeentulotukeen on yleensä työttömyys. Toimeentulotukimenojen vähentämiseksi tarvittaisiin aktiivista työvoimapolitiikkaa. Se, että ihmiset voisivat saada toimeentulonsa työn kautta, olisi ihmisarvoa kunnioittavaa  ja tulisi yhteiskunnalle taloudellisesti edulliseksi.

Riihimäen kaupunki on laiminlyönyt aktiivisen työvoimapolitiikan. Kaupunginjohto ja johtavat luottamushenkilöt  ovat suorastaan herkutelleet ajatuksella  “työttömyys on henkilöiden omaa syytä”. Laiminlyönti on kostautunut  työttömyyden aiheuttamien kustannusten kasvuna. Kustannuksia on muitakin kuin toimeentulotukimenot. Työttömyydestä aiheutuu myös menetettyjä verotuloja, sairastamista ym.


Kuuntelu vahvistaa päivähoidon ja lasten vanhempien kasvatuskumppanuutta



Nyt se on tutkittu  ja oikeaksi havaittu. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja lasten vanhempien välistä kasvatusyhteistyötä, kasvatuskumppanuutta voidaan edistää kuunteluun, avoimeen kysymiseen, neuvotteluun ja sopimiseen perustuvilla dialogisilla puhekäytännöillä. Niillä vahvistetaan vanhempien osallisuutta ja roolia oman lapsen kasvatuksessa.

Marjatta Kekkonen kuvaa väitöskirjatutkimuksessaan “Kasvatuskumppanuus puheena -Varhaiskasvattajat, vanhemmat ja lapset päivähoidon diskursiivisilla näyttämöillä”, millaisia puhetapoja käyttäen varhaiskasvatuksen ammattilaiset rakentavat kasvatuskumppanuutta.

Tutkimus on ajankohtainen, sillä vanhempien ja päivähoidon henkilöstön välinen kasvatusyhteistyö linjattiin kasvatuskumppanuudeksi Varhaiskasvatuksen valtakunnallisissa perusteissa vuonna 2003. Kyse on päivähoidon toimintakäytäntöjen kulttuurisesta muutoksesta.

Kekkonen korostaa, että tutkimustulosten perusteella tulee aikaisempaa enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten kasvattajat päivähoidossa voivat vahvistaa lapsen turvallisuuden kokemusta lapsen siirtyessä kodista päivähoitoon. Olennaista on, miten päiväkoti järjestää lapsen vastaanoton niin, että lapsen kokemus omasta selviytymisestä ja kyvykkyydestä vahvistuu.

"Vanhempien osallisuutta ja tasavertaisuutta voidaan vahvistaa tekemällä lapsen kotiin varhaiskasvatuksen aloituskotikäynti, rohkaisemalla vanhempia kertomaan lapsestaan sekä neuvottelemalla perheiden kanssa päivähoidon vaihtoehdoista ja valinnoista. Ammattilaisten tehtävänä on huolehtia, että ammatillista kumppanuussuhdetta ei samaisteta ystävyys-, vertais- tai läheissuhteeksi", ehdottaa Kekkonen.

Kasvatuskumppanuus merkitsee varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden yhteiskunnallisen merkityksen vahvistumista ja alan osaamisen tuomista aikaisempaa avoimemmin ja läpinäkyvämmin perheiden ja vanhempien käyttöön.

Suomessa on tehty niukasti tutkimusta kasvatuskumppanuudesta varhaiskasvattajien itsensä tulkitsemana sekä lapsen päivähoitoon siirtymisen tukemisena. Kasvatuskumppanuus puheena – raportti vastaa tähän tarpeeseen. Tutkimusaineisto koostuu varhaiskasvattajien aloitushaastatteluista, ryhmäkeskusteluista ja vertaishaastatteluista, jotka on kerätty vuosina 2004 -2006.

VTM Marjatta Kekkosen väitöskirja Kasvatuskumppanuus puheena. Varhaiskasvattajat, vanhemmat ja lapset päivähoidon diskursiivisilla näyttämöillä tarkastetiin Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden yksikössä.

Vastaväittäjinä toimivat professori Marja-Leena Laakso, Jyväskylän yliopisto ja dosentti Maarit Alasuutari, Tampereen yliopisto ja kustoksena professori Kirsti Karila, Tampereen yliopisto.
Marjatta Kekkonen toimii erikoissuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) Lapset, nuoret ja perheet - osastossa ja Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikössä.



Mikko Lund