Hyvätuloisimmalla prosentilla tulot kasvoivat 209 prosenttia vuosina 1990- 2007
Helsingin Sanomat kertoi 31.1.2011 uutisen, kuinka rikkaampien suomalaisten tulojen vuotuinen kasvu on ollut vuosina 1990- 2007 14 kertaa suurempaa kuin meillä tavallisilla suomalaisilla. Kun meillä tavallisilla tallaajilla käytettävissä olevien tulojen kasvu oli keskimäärin vuodessa 2,4 prosenttia, niin rikkaimmilla kasvu oli keskimäärin vuodessa 34 prosenttia. Vuosina 1990- 2007 parhaiten ansaitsevien 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat viisi kertaa nopeammin kuin keskituloisen suomalaisen tulot. Kaikkien suomalaisten tulot kasvoivat 41 prosenttia, mutta hyvätuloisimmalla prosentilla ne kasvoivat 209 prosenttia.
Kertokaapa poliittiset puolueet laidasta laitaan, mitenkäs tässä on näin käynyt. Miten Te olette tämän tehneet, kun maassa on koko ajan puhuttu solidaarisesta palkkapolitiikasta, tuloerojen tasaamisesta ja syrjäytymisen estämisestä? Eihän tätä voi muuten käsittää kuin että poliittinen retoriikka on ollut vain savuverho todelliselle tulosiirrolle köyhiltä rikkaille.
Hesarin haasttatelemien veroprofessorien mukaan syy rikkaiden rikastumiseen ei ole palkoissa ja optiotuloissa, vaan vauraita suosivassa osikotulojen kevyessä verotuksessa.
Vastaava tuloerojen kasvu nähtiin myös Ruotsissa, Norjassa, mutta ei Tanskassa. Tanskassa tuloveroja ei eriytetty eikä siellä tuloerot ole kasvaneet yhtä paljon.
Toinen, vähemmän merkittävä seikka on se, että erilaiset kannustinjärjestelmät alkoivat 1990-luvulla lihottaa yritysjohtajien palkkapusseja.
Erityisesti Nokian optiot vuosituhannen vaihteessa ja ylimpien johtajien isot palkat näkyvät tuloeroissa.
Tuloeroja tutkineen Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professorin Matti Tuomalan mukaan optiotulojen merkitystä usein liioitellaan, koska ne näkyvät verokalentereissa.
Sen sijaan osinko- ja pääomatuloista näkyy verotiedoissa vain osa.
Tuomalan selvitysten mukaan rikkaimman prosentin tuloista alle 15 prosenttia oli pääomatuloja ennen vuotta 1990.
Kun Suomi siirtyi ensin yhtiöveron hyvitysjärjestelmään ja 1993 pääomatulojen ja ansiotulojen eriytettyyn verotukseen, rikkaimman prosentin tuloista yli 60 prosenttia muodostui palkkatuloihin verrattuna matalammin verotetuista pääomatuloista.
Rikkaimman promillen eli Suomen 5 000 rikkaimman tuloista pääomatulot muodostavat jo 70–90 prosenttia, Tuomala kertoo.
Eeva Lennon kirjoitti Demarissa valaisevan artikkelin Bristolin yliopiston tutkija Stuart Lansleyn teoksesta Eriarvoisuuden hinta, jossa hän toteaa talouskriisin tärkeimmäksi syyksi juuri tuloerojen kasvun. Finanssikriisin aikana tuloerot ovat entisestään kasvaneet ja saattaneet talouden nyt uuden taloustaantuman ja romahduksen partaalle.
Kun työntekijöiden tulot eivät ole nousseet, kuluttajat ovat voineet ostaa lisää tavaraa vain lainalla. On syntynyt kulutusyhteiskunta ilman kuluttajia.
Toisen ongelman on muodostanut Lansleyn käsityksen mukaan tulojen keskittyminen yhä harvempiin käsiin. Henkilökohtainen vauraus, pankkilainat ja yritysten ylijäämät laskivat liikkeelle vapaata pääomaa. Siitä syntyivät talouden kuplat: asuntojen hintakuplat, teknokuplat ja muut kuplat, jotka vähitellen saattoivat talouden polvilleen, hän toteaa.
Kolmas tuhon syy on ollut pankkiirien miljoonabonuksissa, uskoo Lansley. Ne vääristivät kannustimet: eniten rahaa saattoi tehdä liike-elämän strategioilla, jotka eivät olleet tuottavia.
On syytä nähdä, että tuloerot ovat suurin yksittäinen syy taloustaantumaan. Siksi emme voi hyväksyä tuloeroja, vaan asetamme poliittisille puolueille haasteen korjata ja muuttaa verotusta entistä oikeudenmukaisemmaksi niin kuin sosialidemokraatit ovat esittäneet. Yksinkertaisesti suurten tulojen verohelpotuksista on luovuttava.Idealismia sanovat asiantuntijat. Hesarin mainitun artikkelin kirjoittajan Jukka- Pekka Raesten käyttämien asiantuntijoiden mukaan rikkaiden roimaa verottamista ei nykymaailmassa pidetä mahdollisena teknisesti eikä poliittisesti. Realistit uskovat tämän, mutta idealistit eivät ja siksi idealisteihin sisältyy toivo.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti