Demokratia on kriisissä

Demokratia on kriisissä

Kirjamessujen presidenttikeskustelussa presidenttiehdokkaat aika yksituumaisesti arvioivat, että presidentinvaalien äänestysprosentti tulee olemaan noin 80. Minusta arvio on ylioptimistinen. Ennustan, että äänestysprosentti tulee olemaan yllätys. Presidenttiehdokkaat eivät näytä tajuavan, että niin Suomessa kuin vähän muuallakin demokratia on kriisissä. Professori Teivo Teivainen julkaisi noin kymmenen vuotta sitten tutkimuksen, jonka mukaan ekonomistinen politiikka syrjäyttää koko ajan yhä uusia asioita demokraattisen kontrollin ulkopuolelle. Jos kehitys jatkuu, demokratialle voi käydä kuten useimmille monarkioille on käynyt: Kulissit jäävät, sisältö kuihtuu. 

Toimittaja Kai Hirvasnoro sanookin Kansan Uutisissa, että kansanvalta on kuollut ja kuopattu. Vaaleja tarvitaan enää vain kulissiksi peittämään asioiden todellista tilaa. Kansanvalta on lakkautettu hitaiden prosessiensa takia markkinoille vahingollisena puuhasteluna. Demokratia on sana vailla sisältöä. Poliitikot eivät enää kontrolloi markkinoita, vaan markkinat kontrolloivat poliitikkoja. 

Hirvasnoro viittaa taloustieteilijä Paul Krugmanin kirjoitukseen New York Timesissa. Krugman kirjoitti laman ja demokratian suhteesta todeten EU:n komission ajaman talouskurin ilman kasvun näköalaa aiheuttavan tuplavahingon. Talouspolitiikka tuottaa työttömyyttä ja murentaa kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin.

Krugman puolestaan viittaa Euroopan jälleenrakennus – ja kehityspankin hätkähdyttävään tutkimukseen. Uusissa EU- maissa, jotka ovat pääasiassa entisiä sosialistisia maita, luottamus demokratiaan on vuoden 2006 jälkeen romahtanut. Kaikkein alimmalla tasolla se on siellä, missä vuonna 2008 alkanut talouskriisi on koetellut kaikkein raaimmin ihmisiä.

Tutkituista maista eniten demokratiaan luottavat ruotsalaiset, 92 – prosenttisesesti. Vuonna 2006 useimmat Itä-Euroopan maat kuuluivat kärkikymmenikköön, mutta nyt ao. maissa kansalaisista alle puolet on sitä mieltä, että kansanvalta on hyvä juttu.

Entisessä Itä-Euroopassa ajatellaan, että oma kurjuus on lännen syytä, näin ajattelee 70 prosenttia slovakialaisista sekä yli 60 prosenttia unkarilaisista,

Krugman kirjoittaa Euroopan historiaa tuntevien seuraavan kehitystä sydän kylmänä. Hän kertoo amerikkalaisille oikeistopopulismin noususta Itävallassa ja Suomessa, mutta Unkarissa on tapahtumassa pahempaa: Unkarin valtapuolueet ovat rakentamassa rautaisen hallinnon Euroopan sydämeen.

Usko demokratian toimivuuteen horjuu

Vain niukasti enemmistö 55 prosenttia suomalaisista uskoo demokratian toimivuuteen. Tulos ilmenee äskettäin julkistetusta TNS Gallupin puolueiden tilauksesta tekemästä mielipidemittauksesta.

Usko kuitenkin horjuu. Demokratian kannalta huolestuttavaa on ei-uskovaisten osuuden voimakas kasvu lyhyessä ajassa.

Poliittisia puolueet muodostavat demokratian perustan. Luottamus on pahasti murenemassa kansan silmissä, sillä vain 30 prosenttia luottaa siihen, että ihmisten ääni kuuluu puolueiden kautta.

Mielipidemittauksen tulos kertoo ihmisten epäluottamuksesta. Se on vakava oire ihan demokratian puutteesta. Toki päätöksentekojärjestelmää on aina arvioitu kriittisesti, suhteessa siihen, mitä se antaa.

Kevään eduskuntavaalien jälkeen vaalien suurin voittaja perussuomalaiset jättäytyi hallituksen ulkopuolelle.

Pitkään venähtäneet hallitusneuvottelut, jotka välillä kariutuivat ja johtivat neuvottelijoiden nokitteluun, olivat omiaan vieraannuttamaan kansalaisia poliittisesta elämästä.

Ihmiset kokevat arkisten ongelmien jääneen liian vähälle huomiolle. Ihmiset odottavat päättäjien tarttuvan enemmän syrjäytymiseen, rikollisuuteen, työttömyyteen, hintojen nousuun ja kunnallisiin palveluihin.

Kun tähän liitetään vielä edellisten eduskuntavaalien vaalirahoitussotkujen ja oikeudenkäyntien pysyminen julkisessa keskustelussa, ei ole ihme, että kansalaiset epäilevät poliittisen järjestelmän kykyä toimia ihmisten hyväksi.

Uskoa demokratiaan ei palauteta toivomuksilla. Se tapahtuu vain sitä kautta, että ihmiset kokevat voivansa oikeasti vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Epäilemättä kanasalaisille olisi luotava toimivia vaikutusmahdollisuuksia paikallishallintoon.

Mikko Lund