Yhdenmukaisuuden demokratia – Hyvä Veli- joukko - voi Riihimäellä hyvin !

Saadaanko vanhusten hoito vihdoinkin näiden eduskuntavaalien jälkeen kuntoon?

Yhdenmukaisuuden demokratia – Hyvä Veli- joukko - voi Riihimäellä hyvin !

 Jyväskylän yliopiston valtio-opin professori Kari Palonen on sitä mieltä, että viranomaisia, virkamiehiä ja poliitikkoja sopii epäillä. Palonen totesi Jyväskylän  politiikan tutkimuksen päivillä, että epäluulo kuuluu parlamentarismiin, tai vielä enemmän: Se on jopa demokratian edellytys!

 Palosen mukaan epäluulo purkaa auktoriteettien ja esivallan kunnioitusta sekä ylhäältä tulevien määräysten tottelemista. Epäluulo myös estää ”alamaisia” samastumasta hallitseviin.

 Parlamentaarinen politiikka edellyttää Palosen mukaan asioiden käsittelemistä vastakkaisista näkökulmista jo pelkästään sen ymmärtämiseksi, mistä asioissa on kysymys. Tarvitaan syvää epäluuloisuutta kaikkia esityslistalle tulevia kysymyksiä kohtaan.

 Ei kuitenkaan riitä, että vastakkaisista näkökulmista tarkastellaan vain jo asialistalla olevia kysymyksiä. Keskustelua puolesta ja vastaan pitäisi Palosen mielestä käydä myös siitä, mitä asioita on tuotu esityslistalle ja mitä jätetty asialistan ulkopuolelle.

 Vähintä olisi, että kaupungin virkamiesten päätösehdotuksissa olisi vaihtoehtoiset esitykset.

 Tätähän minä olen sanonut Riihimäen politiikasta.  Olen ollut tietoisesti ja luonnostaan kriittinen. Valtaa pitäneet  ovat pyrkineet selittämään tällaisen toiminnan hyvin epäisänmaalliseksi. On sanottu, että ”likaan omaa pesää”,  että ”mustaan Riihimäen kaupunkia”.

Paloseen viitaten asian voi nähdä myös siten, että juuri ”tämä Riihimäen Hyvä Veli- joukko ”  ”likaa  omaa pesäänsä”  He kieltävät asioiden käsittelyn eri puolilta. Kun asioita ei tutkita eri näkökulmista, ymmärryksemme niihin on pakostakin vajaa ja puolinainen. Silloin emme päätöksissä pääse  parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. 

Toimintamme on silloin rajoittunutta. Teemme ja hyväksymme näissä yksinkertaistamisissa  ihan oikeita ”tyhmentymissopimuksia”.  Kun olemme lopulta kaikki yhtä mieltä, olemme vain olevinamme jotain mieltä.

Kaupunkilaiset, jotka eivät ole tässä koneistossa mukana kuin ainoastaan löyhästi  - äänestäjänä  - näkevät kulissien läpi. Epäluulo on syvää ja käsin kosketeltavaa. Päätöksentekijöihin ei  paljoa luoteta.

Epäluottamus on aivan oikeutettua ja tarpeellista!

Vähintään sen "Hyvä Veli- joukko" on ansainnut!

Tästä epäluottamuksesta ja tyytymättömyydestä  kannatuksensa kerää myös perussuomalaiset. Vasemmistopuolueet ovat aikaisemmin  keränneet tyytymättömyyden. Nyt yhteys on paljossa kadonnut ja katoamassa.

Saadaanko vanhusten hoito vihdoinkin näiden eduskuntavaalien jälkeen kuntoon?

Vanhuspalvelulaki tulee tarpeeseen. Laki on valmistunut sosiaali- ja terveysministeriössä ja on eduskunnan sinettiä  vailla. Seuraava uusi  hallitus ja eduskunta pääsevät näyttämään asiassa kyntensä. Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa lähivuosina dramaattisesti. Samalla kasvaa julkisen ja yksityisen hoivan, hoidon ja palvelujen tarve.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan joka neljäs yli 75-vuotias tarvitsee säännöllistä apua joko ympäri vuorokauden tai kotisairaanhoitona.

Tarkentava ja velvoittava vanhuspalvelulaki ei tule yhtään liian aikaisin, sillä vanhustenhoidossa on viime vuosina ilmennyt järkyttäviä puutteita. Sosiaali- ja terveysalan valvontaviranomainen Valvira antoi äskettäin 200 laitokselle huomautuksen eriasteisista puutteista. 

Vanhuksia pidetään lääketokkurassa, eikä lääkitystä tarkisteta riittävän usein. Monessa laitoksessa asukkaat ovat nälissään, koska kukaan ei ehdi syöttää tai ruokailuväli on liian pitkä.

Koska vanhuksia ei ehditä käyttää vessassa, monelle toimintakykyisellekin pannaan rutiininomaisesti vaippa, joka vaihdetaan liian harvoin. 

 Kansanedustaja Satu Taiveaho (sd)   kirjoitti Hämeen Sanomissa 15.3.2011  nostaen  esille monen oppositiopuolueen  kansanedustajan pelon, että vanhuspalvelulaki ” jää torsoksi”. Taiveahon mukaan lakiehdotuksessa on pahoja puutteita mm.

1. Laki ei säädä henkilöstömäärästä, vaikka riittävä henkilökunta on oleellisin vanhustenhoivan laadun tae.

2. Geriatrisen osaamisen vahvistamista ei ole lakiluonnoksessa.

3. Palveluiden sisällön kehittämiseen lakiluonnos ei ota kantaa, kuten vanhusten oikeuteen sosiaaliseen toimintaan ja ulkoiluun vanhustenhuollon yksikössä.

4. Ikäihmisten palveluja ei nähdä kokonaisuutena, lakiluonnos ei tuo kotihoivan ja omaishoidontuen tarvetta tarkempaan säätelyyn.

5. Vanhusasiainvaltuutetun virkaa ei esitetä eikä vahvisteta valvonta-  ja ohjaustoimintaa aluehallintovirastossa  ja Valvirassa.

6. Lain täytäntöönpanon resurssit tulee turvata.

Taiveaho on kiinnittänyt huomiota aivan oikeisiin lakiluonnoksen puutteisiin. Seuraavilta hallitusneuvotteluilta, hallitukselta ja eduskunnalta on lupa odottaa lakiluonnoksen korjaamista.

Suomen sivistystaso ilmenee pelkistetysti siinä, miten mm. vanhuksista pidetään huolta.

Perheet ovat hajaantuneet eri puolille maata, eivätkä lapset ja heidän vanhempansa enää asu samalla paikkakunnalla. Lähin omainen on usein viranomainen. 

Vanhuspalvelulaki  voi korjattuna ja muutettuna  tuoda  yli 75-vuotiaiden ikäihmisten hoitoon ja palveluihin lain velvoittamia oikeuksia, säännöksiä ja tarkistuksia nykyisten moninaisten suositusten sijaan. 

Lain voimaantulon jälkeen päätös palvelujen saamisesta olisi tehtävä kolmessa kuukaudessa. Jatkossa eivät riitä ikäihmisten tarpeista tehdyt palvelusuunnitelmat, vaan ne on myös toteutettava. 

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellun vanhuspalvelulain on määrä edistää iäkkäiden hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Samalla on tarkoitus varmistaa, että palvelut myös toteutuvat ja ilmeneviin puutteisiin tartutaan.  Valvonnan ja epäkohtiin puuttumisen ongelma on siinä, että se edellyttää  selviä säädöksi. Virkamiehet eivät voi  lakia soveltaessaan  tulkita säädöksiä miten sattuu, eduskunnan on säädettävä säädökset   riittävän velvoittaviksi.

Lain voimaantulon aikataulusta ei ole vielä tietoa, mutta selvää on, että asiaan palataan hallitusneuvottelujen yhteydessä.

Mikko Lund