Vaalikeskusteluista, luokista ja valtion velkaantumisesta
Vaalikeskustelut ratkaisevat vaalipäivän tuloksen
Eduskuntavaalikamppailun loppusuora on alkanut. Vauhditukseksi on saatu lukuja mielipidetiedusteluista. Helsingin Sanomien ja Ylen kyselyt tuottivat hieman toisistaan poikkeavia numeroita, mutta suunnat ovat yhä selvät. Perussuomalaisten nousu jatkuu. Kokoomus sinnittelee suurimpana. Keskusta ja demarit ovat tasavahvoja. Vaali ratkaisee lopulta kannatuksen.Kuukauden päästä on selvillä, mitkä ovat neljän suuren puolueen voimasuhteet, joilla on suurin merkitys hallituskokoonpanoon ja -ohjelmaan.
Moni äänestäjä on kantansa ratkaissut, mutta moni miettii vielä. Kuinka moni äänestää? Niitäkin on, jotka eivät aio äänestää. Sosialidemokraattien ohjelmalla on suurin kannatus. Kaikkihan me olemme hyväksyneet tämän yhteiskunnan sosialidemokraattiset arvot. Television pääkanavien suuret vaalikeskustelut ovat merkittävässä asemassa.. Erityinen huomio kohdistuu siihen, miten neljän suurimman puolueen puheenjohtajat niissä menestyvät, miten puhuvat ja mitä lupaavat.Sosialidemokraattien voitto äskeisissä Hampurin vaaleissa lupaa sosialidemokraateille hyvää. Oikeistosuunta on täälläkin kääntymässä. Se realisoituu lopulta vain äänestämällä!
Askelmerkit uudelle hallitukselle
Valtiovarainministeriön mukaan seuraavan hallituskauden aikana talous kasvaa, mutta velkaantuminen jatkuu silti. Helppoa ei tule olemaan uusillakaan ministereillä ja kansanedustajilla. Mannaa ei ole hallituksella kerta kaikkiaan jaossa. Suomi velkaantuu joka vuosi 8 miljardilla eurolla aina vuoteen 2015 saakka. Julkinen velka on kasvanut parissa vuodessa noin 25 miljardia eli noin 15 prosenttiyksikköä suhteessa kokonaistuotantoon. Uusi hallitus joutuu ottamaan lisää velkaa, mutta velkaantuminen pitäisi saada pysähtymään ja velka pitäisi maksaa pois. Siinä uuden hallituksen lähes ylittämätön haaste siitä riippumatta, mitkä puolueet hallituksessa tulevat olemaan.
Suomen budjettitalouden arvioidaan olevan alijäämäinen koko 2012-2015 kauden ajan, arvioi valtiovarainministeriö julkaisemansa teknisen menokehyksen yhteydessä. Valtionvelka kasvaisi vuosittain noin 8 miljardilla eurolla nousten noin 117 miljardiin euroon vuonna 2015. Tarkistettu vaalikauden kehys vuoden 2011 hintatasossa on 38 003 miljoonaa euroa, Vuonna 2011 verotulojen ennakoidaan kasvavan 9 ½ prosenttia, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Kuntien verotulojen arvioidaan vähenevän vuonna 2010 0,6 prosenttia. Vuosina 2011- 2014 kuntien verotulojen arvioidaan kasvavan keskimäärin 3,2 prosenttia vuodessa, arvioi VM. Muun muassa eläkemenojen ennakoidaan kasvavan voimakkaasti. Toisaalta esimerkiksi työttömyysturvamenot alenevat, koska taloustilanteen ennustetaan kohenevan. Toisaalta Suomen kokonaistuotanto kasvaa edelleen odotettua nopeammin. VM:n kansantalousosasto nosti kuluvan vuoden bruttokansantuotteen kasvuennusteen 3,5 prosenttiin. Ensi vuonna bruttokansantuote kasvaa puolestaan 2,5 prosenttia eli hieman hitaammin kuin joulukuun suhdannekatsauksessa arvioitiin. Teknistä kehystä käytetään pohjapaperina hallitusneuvotteluissa. Varsinaisen poliittisen kehyspäätöksen tekee uusi hallitus.
Luokkayhteiskunnan paluu
Anna Kontula kirjoitti Aamupostin blogissa 4.3.2011 seuraavaa:
”1990-luvun alusta lähtien Suomi on kasvattanut tuloerojaan niin hurjaa vauhtia, että siinä on Margaret Thatcherilläkin ihmettelemistä.Vaikka vanhat tasa-arvon rakenteet vielä vähän jarruttavat, on tuloerojen uskollisia seuralaisia nähty täällä taas – pitkäaikaistyöttömien, toimeentulotukiasiakkaiden, lastensuojelun tarpeen ja alkoholikuolemien määrät kasvavat tasaisesti. Suuriin tuloeroihin kytkeytyy yleensä muutakin eriarvoisuutta, esimerkiksi terveys- ja koulutuseroja.Joidenkin tutkimusten mukaan pienet tuloerot ovat paras yhteiskuntien onnellisuusmittari. Bruttokansantuotteeltaan köyhissä maissa voi elää tyytyväisiä ihmisiä, jos varallisuus jakautuu verrattain tasaisesti. Toisaalta suurten tuloerojen maissa kärsivät lopulta myös hyvätuloiset, sillä sosiaalisten ongelmien lisääntyminen ja yhteisöllisyyden hajoaminen laskevat kaikkien elintasoa.Kun luokat palasivat, tuli luokkatutkimuksestakin jälleen trendikästä. Nykyään ilmestyy joka kuukausi selvitys, jonka mukaan väestön jakaantuminen on syvempää ja monimuotoisempaa kuin on osattu ajatella.Enää ei ole kyse vain tuloeroista, vaan niiden ympärille on selkiintynyt eriytyneitä kulttuureja, uutta työväenkulttuuria ja toisaalta eliittien elämäntapoja.Niinpä yhteiskuntaluokkasi ohjaa, paljonko painat, millaisia vaatteita käytät ja mitä musiikkia kuuntelet. Tutkimusten mukaan se myös määrittelee päihteiden käyttöä, seksielämää, ruokavaliota, elinikää ja harrastuksia.Tietenkään kyse ei ole ehdottamasta laista, vain tilastollisista keskiarvoista. Kulttuurin ja tuloerojen kytkös näyttää kuitenkin koko ajan vahvistuvan. Luokka-asema siirtyy jälleen myös sukupolvelta toiselle.”
Kiviniemen hallitus ja sen puolueet keskusta. kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset eivär tehneet mitään syrjäytymisen vähentämiseksi Päinvastoin.
Tästä asiasta Erkki Tuomioja puhui Riihimäellä käydessään. Sosialidemokraattinen järjestöväki kiitteli Tuomiojaa. Ehkä puhe sai vähän liikahdusta ja joillakin ihan pistoksen sieluun, mutta ei se sitä tarkoita, että Riihimäen sosialidemokraatit irtautuisivat kokoomuslaisen virkajohdon ja luottamusmiesjohdon käsikynkästä ja että sosialidemokraatit ryhtyisivät ajamaan luokkayhteiskunnan vastaista oikeaa sosialidemokraattista politiikkaa. Vanhat rakenteet ja käyttäytymistavat ovat sitkassa.Suurin ongelma sosialidemokraateilla on Riihimäellä sosialidemokraattisen ohjelman puute, ei tiedetä mitä pitäisi tehdä. Ja kun ei tiedetä, mitä tehdä, tehdään se, mitä kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen esittää.
Sama tuska on toki kokoomuksen, keskustan, kritillisten ja vasemmistoliitonkin valtuutetuilla, hekin äänestävät sen mukaan, mitä Keskiruokanen esittää.
Valtakunnan tasolla tätä ongelmaa ei ole, sillä SDP:lla on ajanmukaiset ja hyvät ohjelmat vastaisen politiikan varalle ja puolueen edustajat ovat valmiit toteuttamaan ohjelmat.
Lisäksi SDP on ollut oppositiossa ja silloin ohjelma pysyy kirkkaana mielessä.
Mikko Lund
”1990-luvun alusta lähtien Suomi on kasvattanut tuloerojaan niin hurjaa vauhtia, että siinä on Margaret Thatcherilläkin ihmettelemistä.Vaikka vanhat tasa-arvon rakenteet vielä vähän jarruttavat, on tuloerojen uskollisia seuralaisia nähty täällä taas – pitkäaikaistyöttömien, toimeentulotukiasiakkaiden, lastensuojelun tarpeen ja alkoholikuolemien määrät kasvavat tasaisesti. Suuriin tuloeroihin kytkeytyy yleensä muutakin eriarvoisuutta, esimerkiksi terveys- ja koulutuseroja.Joidenkin tutkimusten mukaan pienet tuloerot ovat paras yhteiskuntien onnellisuusmittari. Bruttokansantuotteeltaan köyhissä maissa voi elää tyytyväisiä ihmisiä, jos varallisuus jakautuu verrattain tasaisesti. Toisaalta suurten tuloerojen maissa kärsivät lopulta myös hyvätuloiset, sillä sosiaalisten ongelmien lisääntyminen ja yhteisöllisyyden hajoaminen laskevat kaikkien elintasoa.Kun luokat palasivat, tuli luokkatutkimuksestakin jälleen trendikästä. Nykyään ilmestyy joka kuukausi selvitys, jonka mukaan väestön jakaantuminen on syvempää ja monimuotoisempaa kuin on osattu ajatella.Enää ei ole kyse vain tuloeroista, vaan niiden ympärille on selkiintynyt eriytyneitä kulttuureja, uutta työväenkulttuuria ja toisaalta eliittien elämäntapoja.Niinpä yhteiskuntaluokkasi ohjaa, paljonko painat, millaisia vaatteita käytät ja mitä musiikkia kuuntelet. Tutkimusten mukaan se myös määrittelee päihteiden käyttöä, seksielämää, ruokavaliota, elinikää ja harrastuksia.Tietenkään kyse ei ole ehdottamasta laista, vain tilastollisista keskiarvoista. Kulttuurin ja tuloerojen kytkös näyttää kuitenkin koko ajan vahvistuvan. Luokka-asema siirtyy jälleen myös sukupolvelta toiselle.”
Kiviniemen hallitus ja sen puolueet keskusta. kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset eivär tehneet mitään syrjäytymisen vähentämiseksi Päinvastoin.
Tästä asiasta Erkki Tuomioja puhui Riihimäellä käydessään. Sosialidemokraattinen järjestöväki kiitteli Tuomiojaa. Ehkä puhe sai vähän liikahdusta ja joillakin ihan pistoksen sieluun, mutta ei se sitä tarkoita, että Riihimäen sosialidemokraatit irtautuisivat kokoomuslaisen virkajohdon ja luottamusmiesjohdon käsikynkästä ja että sosialidemokraatit ryhtyisivät ajamaan luokkayhteiskunnan vastaista oikeaa sosialidemokraattista politiikkaa. Vanhat rakenteet ja käyttäytymistavat ovat sitkassa.Suurin ongelma sosialidemokraateilla on Riihimäellä sosialidemokraattisen ohjelman puute, ei tiedetä mitä pitäisi tehdä. Ja kun ei tiedetä, mitä tehdä, tehdään se, mitä kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen esittää.
Sama tuska on toki kokoomuksen, keskustan, kritillisten ja vasemmistoliitonkin valtuutetuilla, hekin äänestävät sen mukaan, mitä Keskiruokanen esittää.
Valtakunnan tasolla tätä ongelmaa ei ole, sillä SDP:lla on ajanmukaiset ja hyvät ohjelmat vastaisen politiikan varalle ja puolueen edustajat ovat valmiit toteuttamaan ohjelmat.
Lisäksi SDP on ollut oppositiossa ja silloin ohjelma pysyy kirkkaana mielessä.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti