Kuntien on ehkäistävä ihmisten syrjäytymistä
Michael Perukangas kirjoitti (HS Mielipide13.3.2011), että kuntien tulisi ehkäistä nuorten syrjäytymistä tehokkaammin. Olen Perukankaan kanssa täysin samaa mieltä. Perukangas kertoo tehneensä viime syksynä kartoituksen nuorten työpajapalveluista ja siinä osoittautui , että Suomen kaikissa kunnissa ei edes tiedetty, miten on järjestetty nuorten työpajapalvelut ja mitä nuorten yhteiskuntatakuu käytännössä tarkoittaa. Minä olen varma, että Suomen kaikissa kunnissa ei tiedetä, mitä tarkoittaa syrjäytymisen ehkäisy. Käytin tarkoituksellisesti ao. ilmaisua, koska olen jonkin verran kirjoittanut ja puhunutkin asiasta. Lisäksi ole Riihimäen kaupunginvaltuustossa tehnyt valtuustoaloitteen syrjäytymisen ehkäisystä.
Silloin totesin virkamiehistön ja luottamushenkilöiden vähäisen tietämyksen ao. asiasta. Tietysti oli todettavissa, että eri kaupungin hallintokunnat ylsivät erinomaisiin retorisiin suorituksiin kehuessaan aloitetta. Silmiin pistävää kuitenkin oli, että lausunnoissa oli tavattoman vähän konkreettisia ehdotuksia, mitä ao. hallintokunta tulee tekemään nyt tai ensi vuonna syrjäytymisen vähentämiseksi.
Perukangas nosti kirjoituksessaan esiin, että valistuneempien arvioiden mukaa Suomessa on 30 000 - 50 000 nuorta syrjäytynyt, ja jokainen heistä maksaa yhteiskunnalle vähintään miljoonan puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista. Näin on. Syrjäytymisen hinta on niin korkea, että edullisempaa on estää se kuin antaa nuorten ja ihmisten yleensä syrjäytyä. Samanaikaisesti on kysyttävä, missä luuraa se ns. poliittinen tahto, jonka pitäisi hoitaa asia.
Suurin syrjäyttäjä on työmarkkinat ja työttömyys. Tammikuussa Riihimäen työttömyysaste oli 10,2 ja työttömiä yhteensä 1 455. Alle 25 vuotiaita oli työttömänä 236, yli 50 vuotiaita 490. Pitkäaikaistyöttömiä, jotka olivat olleet yli vuoden työttömänä yhtäjaksoisesti 329. Avoimia työpaikkoja oli Riihimäellä 178.
Pitkittyessään työttömyys helposti johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta. Jos avoimet ja yksityiset työmarkkinat eivät vedä, silloin olisi tilaus kunnalliselle työllisyyspolitiikalle hoitaa nuoret työmarkkinoille ja huolehtia siitä, että pitkäaikaistyöttömiä ei lasketa putoamaan työmarkkinoiden tavoittamattomiin.
Riihimäen johtava virkamiehistö ja johtavat poliitikot ovat olleet sangen laiskoja työllisyyspolitiikan edustajia. Sen verran hoidetaan asiaa, ettei voida sanoa, ettei Riihimäki mitään tee. Riihimäen sosialidemokraatit tekivät viime vuonna työllisyysaloitteen, jossa kiinnitettiin huomiota työllisyyspolitiikan tehostamiseen. Rohkaisua antoi, että muutama kokoomuslainen valtuutettu ilmoitti kannattavansa työllisyyspolitiikkaa. Mutta niinhän se on, että näin vaaleihin mentässä kokoomus kannattaa kaikkea. Tietysti vain puheissa. Mitään määrällistä tai laadullista parannusta ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Asia kaipaisi pikaista tehostamista. Ennaltaehkäisevillä toimilla olisi mahdollista saada huomattavia säästöjä. Minä olen sitä mieltä, että Riihimäen pitäisi lisätä työllisyysmäärärahoja samalla summalla kuin Kelalle joudutaan maksamaan ns. työmarkkinatuen sakkomaksuja.
Nuorten työpajapalvelusten osalta jotain parannusta on tapahtumassa. Suunnitelmissa on yhdistää Riihimäen, Hyvinkään , Hausjärven ja Lopen palvelut. Siinä on odotettavissa ainakin pientä määrällistä ja laadullistakin parannusta nuorten hyväksi. Se on hyvä asia. Mutta enemmän pitäisi tehdä.
Pitäisi ryhtyä todellisiin toimenpiteisiin, joista työllisyys on yksi tärkeimmistä.
Unohtuuko keynesiläisyys nousukaudella?
Kysyi Raimo Ilaskivi Helsingin Sanomissa (HS 13.3.2011 mielipide). Hyvä kysymys. Ilaskivi on rehellinen ja suoraselkäinen suomalainen. Ilaskivi on niitä harvoja ns. sivistyneitä porvareita, joka on lukenut useampia kansantaloustieteen teoksia ja yksi niistä on lordi John Maynard Keynes. Ilaskivi on myös sillä tavalla sivistynyt, että hän ymmärtää lukemansa. Sen takia hän kysyy: ”Unohtuuko keynesiläisyys nousukaudella?”
Se on hyvä kysymys eritoten valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle, kun Katainen tuskin on edes lukenut Keynesiä.
Keynes korosti nousun ja ylikuumenemisen aikaan tiukuutta ja säästämistä julkisissa menoissa ja ehkä verojenkin korottamista, jotta budjetti saadaan ylijäämäiseksi ja nousua hillitseväksi ja jotta julkista velkaa voidaan lyhentää.
Ilaskiven mielestä Keynesin opit näyttävät jääneen päättäjiltämme unhoon. Julkisten menojen leikkauksista ei haluta nyt puhua , niitä kun ei pidetä populääreinä. Puolueet valmistautuvat vaaleihin ja epämiellyttäviltä tuntuvia toimenpiteitä halutaan välttää.
Ilaskiven mukaan, jos ansioiden nousu jää hintojen nousun eli inflaatioprosentin alapuolelle, palkansaajien reaalitulot pienenevät. Eläkkeiden osalta näin on jo tapahtunut, koska niiden korotusprosentti on selvästi inflaatioprosenttia pienempi.
Ilaskivi ehdottaa – aivan täsmällisen oikein – että heti vaalien jälkeen on ryhdyttävä nopeisiin toimiin inflaation torjumiseksi.. Nyt tarvitaan keynesiläisen suhdannepolitiikan mukaisia rajoittavia toimia myös siksi, että julkisen velan kasvu on pysäytettävä ja maa pidettävä luottokelpoisena ja Emu- kriteerit täyttävänä.
Saa NÄHDÄ – YMMÄRTÄÄKÖ KATAINEN TÄSTÄ MITÄÄN!
Ilaskivi esittää ihan kannatettavan toivomuksen. Päättäjiksi pitäisi saada todellisia laajojen kansalaispiirien etua ymmärtäviä, kokeneita valtiomiehiä. Vaalien jälkeinen arki on nimittäin harmaampi kuin millaiseksi se nyt koetetaan maalata, toteaa Ilaskivi.
Mikko Lund
1 kommentti:
Hei, tämä suunnitelma yhdistää alueen kuntien työpajapalvelut (ilmeisesti Hyrian voimin?) toivottavasti tarkoittaa työpajapalvelujen nykyistä parempaa saatavuutta ja saavutettavuutta. Etenkin kuntaliitoksissa voi käydä niin, että periaatteessa palvelun saatavuus paranee mutta saavutettavuus saattaa huonontua jos matka työpajalle pitenee. Etenkin haja-asutusalueilla suositeltava malli on ns.seinätön työpajatoiminta tai tuettu työssäoppiminen, jossa työpaja tai oppilaitos lähettää nuoren työnantajalle ja hänen mukaansa valmentajan tai muilla keinoilla varmistaa että työpajatoiminnan tai työssäoppimisen tavoitteet toteutuvat.
Lähetä kommentti