Timo Soinin kaltaiset populistit vetoavat kansaan

Timo Soinin kaltaiset populistit  vetoavat kansaan  -  yksinkertaistavat asioita ja tarjoavat paluuta vanhoihin hyvin aikoihin

Populismilla ymmärretään kansansuosioon kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. Timo Soikkanen on todennut populismin yhdistelevän asioita oikealta vasemmalle ilman selkeää indeologiaa. Filosofi Tuomas Nevalinnan mukaan populistit esittävät hyvältä kuulostavia mutta vastuuttomia vaatimuksia toivoen, että niillä saa suosiota mutta niitä ei toteuteta. (Wikipedia)

Professori Erkki Karvonen  kirjoittaa (HS 24.2. Vieraskynä Populismi lupaa järjestystä epäjärjestykseen) mielenkiintoisen ja ymmärrettävän analyysin  Timo Soinin johtamien perussuomalaisten suosion syistä.

Hänen tulkinnastaan voidaan paljossa olla yhtä mieltä  erityisesti seuraavissa asioissa.

Karvonen hakee Soinin suosion syitä mm.   amerikkalaisen sosiologin Orrin E. Klappin symbolisen johtajuuden ideasta. Symbolinen johtaja on ”artisti,joka osaa tulkita sanoiksi ja säveliksi kansan kulloisetkin tuntemukset ja mielialat”. Politiikassakin voi olla kysymys fanikulttuurista: ” Timo Soinin rallit miellyttävät monia ja hänellä on kosolti ihailijoita”.

Karvosen mukaan Soinin suosio perustuu puhelahjoihin. Soini kansanomaistaa ja kiteyttää siten, että hänelle taputtaa toimittajatkin.

Karvonen kysyy, minkälaisia tuntoja Soini puolueineen ilmaisee. Hän yhtyy monissa kyselyissä hahmottuneeseen  tulkintaan  ”epämääräinen protesti  ja pyrkimys nykymenon muutokseen”. Karvosen mukaan huomiota voidaan syventää professori John B. Thompsonin skandaalien teorialla. Thompsonin mukaan skandaalit ovat poliittisille toimijoille vaarallisia. Ne tuhoavat hyvän maineen ja luottamuspääoman. Skandaalit  jaetaan valtaan, seksiin ja talouteen liittyviin.

Kaikkia näitä on Suomessa riittänyt, joten ei ihme. että vanha valta on ihan oikeasti kriisissä.

Eduskunta linjasi  metropolipolitiikkaa

Eduskunta kävi keskiviikkona 23. helmikuuta palautekeskustelun valtioneuvoston metropolipolitiikkaselonteosta. Keskustelu käytiin hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta (HaVM 35/2010).

Helsingin metropolialueeseen on tavallisesti luettu seudun vapaaehtoisen yhteistyön piirissä olevat 14 kuntaa. Laajasti ymmärrettynä metropolialueeseen voidaan hallintovaliokunnan mukaan lukea myös Raaseporin, Lohjan, Hämeenlinnan, Lahden, Loviisan ja Porvoon kaupungit ja työssäkäyntialueena sen voidaan katsoa ulottuvan tätäkin kauemmaksi.

Edellä olevasta linjauksesta seuraa, että Riihimäkikin luetaan metropolialueeseen.

Nyt  vasta tarvitaan tarkkuutta ja toimintaa.

Hallintovaliokunta toteaa seuraavaa:

”Metropolipolitiikkaa on toteutettu nimettynä politiikkakokonaisuutena vuodesta 2007 alkaen. Hallitusohjelman mukaisesti sen painopisteitä ovat olleet maankäyttö, asuminen ja liikenne, elinkeinopolitiikka ja kansainvälinen kilpailukyky, monikulttuurisuus ja maahanmuutto, kaksikielisyys ja sosiaalinen eheys.

Helsingin seutu on maan ainoa metropoli, jonka vahvuuksien hyödyntäminen ja mahdollisuuksien kehittäminen edistää myös maan muiden kaupunkiseutujen ja maakuntien vahvistumista ja vie siten eteenpäin koko Suomea lisäämällä taloutemme kilpailukykyä ja kansantalouden kasvua. Tämä mahdollistaa osaltaan tarvittavien voimavarojen löytymisen valtion talousarviosta koko maan kehittämiseen ja kansalaisten hyvinvointiin. Metropoliseudun ja muun Suomen kehittämistä ei siten tule nähdä vaihtoehtoina, vaan ne molemmat tukevat kehityksellään toisiaan. Ilman elinvoimaista kaupunkiverkostoa ja elävää maaseutua metropoli ei saa sitä aineellista ja henkistä tukea kasvulleen ja hyvinvoinnilleen, jota se kehittyäkseen tarvitsee. Toisaalta menestyvä ja elinvoimainen metropoli tukee ja tarjoaa kasvualustan myös maakuntien kehittymiselle. Metropoliseutu ei kilpaile muun Suomen, vaan koko Euroopan ja laajemmin ajatellen koko maailman pääkaupunkiseutujen kanssa.

Metropoliseutujen välisessä kilpailussa kukin alue tavoittelee tietointensiivisiä yrityksiä, investointeja ja huippuosaamista, joka mahdollistaa myös koko maan kilpailukyvyn kehittymisen. Siksi on tärkeätä kehittää maamme metropolialueen yritysten, valtion, kuntien, yliopistojen, kolmannen sektorin ja asukkaiden yhteistyötä investointien luomiseksi, kansainvälisten yritysten houkuttelemiseksi ja osaajien sijoittumiseksi Suomeen.

Metropolialueella on muuhun maahan verrattuna toisaalta myös suuria ongelmia ratkottavanaan. Alueella on muuta maata enemmän pitkäaikaistyöttömiä, toimeentulotuen saajia, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä sekä syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajia ja asunnottomia. Nämä sosiaalista eheyttä rasittavat ongelmat näyttävät edellyttävän sitä, että myös valtio osallistuu ongelmien ratkaisemiseen.

Hallituksen metropolipolitiikka on alueen kunnissa koettu positiivisena asiana ja sille toivotaan jatkoa. Yhteistyön kehittämiseksi on luotava sellaiset yhteistyöjärjestelyt , joiden kautta voidaan varmistaa osapuolia sitovat päätökset yhdyskuntarakennetta, asumista, liikennettä, elinkeinopolitiikkaa ja ympäristöä koskevissa asioissa. Samalla on kyettävä huolehtimaan siitä, että demokraattinen päätöksenteko ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet eivät vaarannu. Lähidemokratian nykyistä paremmalle toteutumiselle on yhteistyöjärjestelyjä rakennettaessa pantava erityisen suuri paino.”

Riihimäen kaupungin tulee huolehtia ja valvoa etunsa metropolipolitiikassa. Tällöin erityistä huomiota ja toimenpiteitä tarvitaan maankäytön, asumisen ja liikenteen, elinkeinopolitiikan ja kansainvälisen kilpailukyvyn, monikulttuurisuuden ja maahanmuuton, kaksikielisyyden ja sosiaalisen eheyden toteuttamisessa. Erityisesti tarvitaan metropolialueen yhteisiä toimia.

Mikko Lund