perjantai 18. helmikuuta 2011

Suomalaisten enemmistö ei kannata Nato- jäsenyyttä


Suomen turvallisuusuhka  -  kokoomus, kokoomus  ja kokoomus


Vaaleihin menevä  kokoomus on joutunut pahoihin Nato- pistoksiin. Kirjoitin 22.1. kokoomuksen Nato- kiimasta. Kuukausi jälkeenpäin todettuna ja arvioituna  osuin niin oikeaan, että lainaan kirjoituksestani  kappaleen.

”Nato- kiimainen kokoomus, eritoten hallituksen  puolustusministeri ja ulkoministeri, joiden nimen jätän tarkoituksellisesti  lausumatta, ovat niin kovissa pistoksissa, että he ovat meille suomalaisille todellinen turvallisuusuhka. Uskotellaan aika julkeasti, että pienen maan etu on  AINOASTAAN Naton sylissä.

Onneksi suurvalta Venäjä  on jatkuvasti eri toimijoiden kautta varottanut Natosta. Mutta että myös Yhdysvallat on yrittänyt iskeä järkeä Suomen  poliitikkoihin. Yhdysvaltain Nato- lähettiläs Ivo Daalder varotti alkusyksystä 2009 varsin suorin sanoin että Suomen mahdollinen Nato- jäsenyys voi aiheuttaa kiistan Venäjän kanssa. Kyllä kokoomuksessakin pitäisi ihan perskarvoja myöten ymmärtää, että  kansainvälisiä suhteita ei pidä rikkoa harkitsemattomilla lausunnoilla ja toimilla.”

Täsmennyksenä  voidaan viime aikojen tapahtumista  käsin  todeta, että kokoomus pelaa Nato- peliä  kaksilla korteilla. Julkisesti kokoomus todistelee, että Suomen jäsenyys Natossa  ei ole ajankohtainen lähitulevaisuudessa.  Tätä mieltä on  useimmat muut puolueet  sekä myös  suomalaisten enemmistö.  Mutta  verhon takana kokoomus jatkaa  valmisteluja jäsenyyden toteuttamiseksi.


Helsingin Sanomat kertoo Wikileaks –  paljastukseen perustuen, että  kokoomuksesta lupailtiin Yhdysvaltain lähetystön edustajalle, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen sotilasliitto Natoon.
Lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) erityisavustaja Jori Arvonen kertoi, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavaan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.
Lähetystöarvion mukaan suomalaiset olisivat voitettavissa Naton taakse. Raportit ovat maaliskuulta 2009.
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma sanoo (Demari 16.2.), että paljastukset ”osoittavat, että kokoomuslaiset ovat vaarantaneet Suomen yhteisen ulkopolitiikan ajaessaan omia linjojaan suhteissaan yhdysvaltalaisiin diplomaatteihin”. Kuva, joka ”dokumenteista paljastuu ei ole kovin kaunis. Hallituksen vaihdoksen jälkeen kokoomuksen ministereillä on ollut välittömästi oma asialistansa, joka on poikennut  hallituksen ja tasavallan presidentin  ulkopoliittisesta linjasta”, sanoo Heinäluoma.
Kokoomus on luvannut viedä Suomen Natoon. Kokoomusministerin suurin turvallisuusuhka sisältyy peräti kolme kertaa sanaan Venäjä, Venäjä , Venäjä. Meidän on syytä olla syvästi huolissaan tällaisesta epärealistisesta suhtautumisesta ja käyttäytymisestä. Tällaisilla asenteilla ja  suoranaisella Nato- kiimalla  kokoomus on todellinen turvallisuusuhka  Suomelle. Turvallisuusuhka ei ole Venäjä,  vaan kokoomus.
Katsotaanpa nyt ihan tosiasioiden pohjalta, että Venäjä ei  tule katsomaan toimettomana, mitä Suomessa tapahtuu.
Kokoomus on todellinen  Suomen turvallisuusuhka. Näiden tapahtuminen ja lausuntojen jälkeen voidaan arvioida kokoomuksen uskottavuuden tulleen alas rymisten.


Johtamiskulttuuri ei toimi Suomessa
Johtaminen surkeaa

      SDP:n puoluesihteerin Mikael Jungnerin mukaan  suomalainen it- ala on ajautunut ongelmiin  kerta toisensa jälkeen sen vuoksi, että suomalainen johtamiskulttuuri on viallinen ja vanhanaikainen teollisuuden rakenteella tehty. Se toimi vielä, kun rakennettiin pelkkiä laitteita. Siinä logistiikka ja tekniikka ovat keskeiset  sanoo Jungner    Demarissa. 

            Kun piti ottaa  loikka ohjelmistoihin, joka on jo pitkälle kilpailtu, ei enää pärjätty. Siellä johtamisen innovaatiot ja evoluutio ovat huikeita. Tästä ei ole Suomessa  edes hirveästi hajua,  Jungner  arvioi Demarissa  (15.2).


Mikko Lund                                                                                                          

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Joukot pois Afganistanista, ei Natolle!

Afganistanissa jatkuva sota on varoittava esimerkki siitä, että kansainvälisiä ongelmia ei ratkaista sotilaallisin keinoin. Samalla Afganistanin sota hälyttää siitä, miten vaarallisiin selkkauksiin sotilaallinen kumppanuus USA:n ja Naton kanssa vie. Suomea sidotaan myös EU:n kautta Natoon ja imperialistisiin rakenteisiin.

Porvarihallituksen kaudella asevarusteluun on ohjattu entistä enemmän rahaa samaan aikaan kun ihmisten arjen palveluista ja turvasta on leikattu. Tämän vuoden budjetissa on asehankintoihin varattu 854 miljoonaa euroa. Budjettiin sisältyy tilausvaltuuksia uusiin asehankintoihin yhteensä 1 865 miljoonalla eurolla. Lisäksi armeija valmistelee jo aiemmin tehtyjen päätösten pohjalta Hornet-hävittäjien aseistamista hyökkäysaseilla, joihin aiotaan käyttää yli miljardi euroa.

Entistä globaalimman strategian hyväksynyt Nato ei tuo turvaa, vaan lisää turvattomuutta. Suomi voi palata rauhanpolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön aktiiviseksi rakentajaksi. Meillä on tästä myönteisiä kokemuksia, joista Suomi tunnetaan vieläkin maailmalla. Voisimme rakentaa rauhaa myös edistämällä oikeudenmukaisempaa kansainvälistä talousjärjestystä.

Reseptejä rauhanpolitiikalle:

• Suomalaiset ja muut ulkomaiset sotilasjoukot on vedettävä pois Afganistanista. Suomen on osaltaan edistettävä poliittisten ratkaisujen löytämistä konflikteihin ja autettava maan jälleenrakentamisessa.

• On torjuttava pyrkimykset viedä Suomi Naton jäseneksi ja irtisanottava kumppanuussopimus Naton kanssa. Suomen on irrottauduttava EU:n sotilaallisesta integraatiosta ja taistelujoukoista.

• Suomen on toimittava Yhdistyneiden Kansakuntien ja Ety-järjestön palauttamiseksi niille kuuluvaan asemaan ja niiden demokratisoimiseksi.

• Asemenoja on vähennettävä tuntuvasti ja näin säästyvät varat on ohjattava työllisyyteen, perusturvaan, ympäristönsuojeluun ja kehitysyhteistyöhön.

• On lopetettava asevienti Israeliin ja muihin sotaa käyviin ja ihmisoikeuksia rikkoviin maihin. Suomen on toimittava sen puolesta, että turvataan Palestiinan kansan oikeus itsenäisyyteen ja saadaan rauha alueelle.

• Suomi ei saa olla mukana alistamassa kehitysmaita kansainvälisessä kaupassa, rahoituksessa ja EU:n vapaakauppasopimuksissa ylikansallisten yhtiöiden eduille.