Urpilainen tuloerojen kasvusta: Verot maksukyvyn mukaan
SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen mukaan tasa-arvoinen yhteiskunta on ollut Suomelle voimavara ja kilpailuvaltti. – Maata on rakennettu ”kaikki samassa veneessä” -hengessä ja kaikki suomalaiset ovat olleet sitoutuneita yhteiseen projektiin. Nyt meitä yhdessä pitänyt liima on hapertumassa. Osa on tippumassa veneestä.
– Terveyspalvelujen ja koulutuksen laatu vaihtelevat asuinpaikasta ja osin myös varallisuudesta riippuen. Suomalaisten tasavertaisuus julkisten palvelujen käyttäjinä rapautuu. Tulo- ja terveyserot kasvavat. Suomessa on köyhiä jo melkein miljoona. Nykyiselle kehitykselle on kuitenkin vaihtoehto. Suomen eriarvoistuminen voidaan pysäyttää.
– Verotuksen on oltava oikeudenmukaista. Tällä hetkellä enää vajaa kymmenesosa veroista kerätään puhtaasti progressiivisena eli veronmaksukykyyn perustuen. Valtiontalouden tasapainotus edellyttää kokonaisveroasteen nostamista.
– Jakaaksemme laman taakkaa oikeudenmukaisemmin tulee entistä suurempi osa verotuksesta hoitaa veronmaksukyky huomioiden. Ei tasaverolla, jossa köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin. Ne, joilla tuloja on, osallistukoot isommalla osuudella talouden tervehdyttämistalkoisiin.
Urpilainen huomauttaa, että kaikki hallituspuolueet ovat kannattaneet pääomatulojen verojen uudistamista. – Miksi teot puuttuvat edelleen?
Ylijäämästä alijäämään
– Suomi on tällä vaalikaudella kulkenut menestyksestä ahdinkoon, valtiontalouden ylijäämästä alijäämään. Edellisen hallituksen päättäessä kauttaan ylijäämä oli kolme miljardia euroa. Nyt alijäämä nousee uusimman lisäbudjetin myötä yhdeksään miljardiin. Tämän vuoden lopussa, tämän hallituksen perintönä meillä on jokaista suomalaista kohtaan lähes 17 000 euroa valtionvelkaa.
– Tämä ei ole se Suomi, joka meille neljä vuotta sitten luvattiin. Talouspolitiikan ajoitus ei toiminut. Vaalikauden alussa päätettiin massiivisista veronkevennyksistä, joista ei luovuttu, vaikka maailma ympärillä romahti. Hallitus perusteli veronkevennyksiä kasvua vauhdittavalla vaikutuksella, vaikka menoelvytys olisi tutkitusti tuottanut tehokkaampia vaikutuksia. Hyvinvointivaltiota ei koskaan, eikä missään voida pelastaa pelkillä veronalennuksilla.
Hallituksen on uskallettava tehdä vaikeita päätöksiä
– Vaikeat ajat vaativat vaikeita päätöksiä. Hyvinvointivaltion rakentaminen tai 1990-luvun laman selättäminen vaativat vahvaa yhteistä tahtoa ja johtajuutta. Samaa kaivataan tänään. Maa tarvitsee toimivan hallituksen, joka uskaltaa tehdä myös vaikeita päätöksiä.
– Tällä vaalikaudella nähty suurten asioiden siirtäminen eteenpäin on monella tavalla vahingollista. Verouudistus, kuntauudistus, eläkeuudistus ja lukemattomat muut tärkeät hankkeet on kaikki siirretty seuraavan hallituksen harteille. Tämä ei ole johtamista. Päättäjien on näytettävä esimerkkiä. Heidän tulee johtaa, ei olla johdateltavissa.
Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan SDP:n verkkosivuilla osoitteessa
Välikysymyskeskustelu "Tuloerojen kasvu ja verotuksen rakenne"
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 8.2.2011
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma
"Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä (perkeleitä) ne on, jota siinä syömisessä pitäis olla. Menes valittaan nälkääs, niin lyödään semmonen rätinki etees, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä."
Tämä tuntemattoman sotilaan kuvaus sopii täydellisesti tänään kuulemaamme hallituksen vastaukseen.
Rehellisempi kuin hallitus välikysymysvastauksessaan on hallituksen oma esitys vuoden 2011 budjetiksi. Siinä ennustetaan selkein numeroin, että tämän vuoden loppuun mennessä taas yhä useampi elää köyhyysrajan alittavilla tuloilla. Ja pitkittyneesti pienituloisia - eli päivittäin pahojen talousvaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä - on budjettikirjan mukana vuoden loppuun mennessä 20 000 lisää. Hyvin huolestuttava on budjettikirjan ennuste siitä, että myös köyhissä perheissä elävien lasten ja nuorten määrä kasvaa.
Olemme tutkineet kalorit ja Suomessa eivät tuloerot ole kasvussa – leipäjonot, kasvava pitkäaikaistyöttömyys, lapsiperheiden lisääntyvä köyhyys, terveyserot, niiden täytyy olla pahaa unta, tuntuu hallituksemme ajattelevan.
Kansan kahtiajaon todellisuus tulee kuitenkin meistä jokaista vastaan – jos silmämme ovat auki. Sen näkee Heikki Hurstin leipäjonoissa, kirkon diakoniatyössä, lapsiperheiden yhteydenotoissa, köyhyystutkijoiden viestissä.
Hallituksen ei kannattaisikaan nyt tutkia tilastojaan vaan kuunnella ympäröivää yhteiskuntaa. Olisi kannattanut mennä vaikkapa sinne Hurstin leipäjonoon ja kuunnella ihmisiä. Niinhän puheenjohtaja Urpilainen teki.
Köyhyystutkijat ovat pitkään sanoneet, että työmarkkinatukeen tarvitaan sadan euron korotus, jotta toimeentuloriippuvuus voidaan katkaista. Tämä oli joulukuussa SDP:n vaihtoehtobudjetissa. Esitimme sille myös rahoituksen. Ikävä kyllä emme saaneet tähän tärkeään, tuhansien ihmisten asemaa parantavalle ehdotukselle riittävästi tukea.
Presidentti Halonen sanoi vuodenvaihteen puheessaan: ”Tuloerojen voimakas kasvu ja peruspalvelujen saatavuuden sekä toimeentulon ongelmat ovat olleet toistuvasti esillä uutisissa. Vanhusten arjessa eriarvoistuminen näkyy selvästi. lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Nuorten työttömyys ja pätkätyöt murentavat heidän tulevaisuuden uskoaan. Samanaikaisesti monet vanhemmista työntekijöistä uupuvat työelämän kasvavissa paineissa.”
Presidentti elää tässä ajassa ja aistii asiat oikein.
Evankelis-luterilaisen kansankirkkomme johto otti terveys- ja tuloerojen kaventamisen tärkeimmäksi viestikseen uudelle hallitukselle perheiden ja vanhempien auttamisen rinnalle. Kirkko näkee tärkeänä, että suomalaisessa yhteiskunnassa jokaiselle ihmiselle taataan riittävä, sosiaalinen ja taloudellinen perusturva. Kirkko on pitkään toiminut sen puolesta., että sadan euron korotus työmarkkinatukeen tehtäisiin.
Presidentti ja kirkko eivät ole aivan väärässä. Meidän kaikkien kannattaisi pysähtyä miettimään näiden viestien suurta sanomaa: huolta siitä, millaiseksi tasa-arvoinen Suomemme on muuttumassa jos emme osaa toimia oikein, vastuullisesti ja ajassa.
”Köyhät osallistuvat yhteisiin menoihin yhä suuremmalla osuudella tuloistaan ja lähestyvät rikkaiden veroastetta", suomentaa kehityksen kansantaloustieteen professori Markus Jäntti Tukholman yliopistosta. "Ilmeisesti nyt on hyväksytty se, että tulontasauksesta luovutaan. Tai tehdään sitä vain tulonsiirtojen kautta. Ymmärtävätkö äänestäjät tämän", Jäntti kysyy.
Tuloerojen kasvun taustalla on ennen muuta Ahon hallituksen pääomatuloverouudistus, joka on hyödyttänyt niitä, joilla pääomatuloja on ja niitä, jotka ovat voineet muuttaa tulojaan pääomatuloiksi. Meillä on osinkomiljonäärejä, joiden veroprosentti on pienempi kuin kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan tai metallimiehen. Pystyykö joku tässä salissa perustelemaan miksi kovaa työtä tekevän sairaanhoitajan ja metallimiehen pitää maksaa tuloistaan suurempaa veroprosenttia kuin osinkosijoittajan? Onko tämä kannustavaa, arvon kokoomus.
Ahon hallituksen jälkeen on tehty korjausliikkeitä. Lipposen hallitukset nostivat kahteen kertaan pääomaveroprosenttia. Korotukset tuottivat miljardeja euroja rahaa, jota on voitu käyttää hyvinvointiyhteiskunnan perustoimintojen rahoittamiseen.
Vanhasen I hallituksessa saimme osingot verolle – uudistus joka on tuottanut valtion kassaan puoli miljardia euroa. Kokoomushan ilmoitti 2003, ettei se lähde hallitukseen, joka verottaa myös osinkoja.
Nykyinen hallitus keksi vihreän verouudistuksen. Siinähän verotusta siirretään kulutusveroihin ja energiaveroihin. Vihreän lipun alla Suomea viedään kohti suurempia tuloeroja. Vuoden alkuviikkojen aikana kansalaiset ovat saaneet tästä vihreästä verouudistuksesta käytännön muistutuksen uusien sähkölaskujen myötä. Viimeisin tieto oli, että sähkön hinta on vuodessa noussut viidenneksen, iso osa siitä juuri veronostojen myötä.
Osa hallituspuolueista on itsekin tullut synnintuskiin. Keskusta sanoo, että enää ei voida energiaveroja nostaa. Vihreätkin ovat jo huolissaan tuloerojen kasvusta ja tuomitsevat kokoomuksen verolinjaukset.
Kokoomus ei kuitenkaan peruuta vaan jatkaa valitsemallaan linjallaan.
Olemme taas tänään saaneet kuulla hengästyttävän listan toimia, mutta ei oppositio sitä kysy, mitä on tehty, vaan sitä, mitä hallitus aikoo tehdä? Aikooko hallitus siis vielä tehdä jotain uusia, vaikuttavia, todellisia toimia, jotka puuttuisivat tuloerojen ilmeiseen kasvuun. Ei aio.
Porvarihallitus sai aloittaessaan ylijäämäisen valtion budjetin – kolme miljardia euroa ja vähenevän valtion velan. Tuota jakovaraa hallitus käytti ennen muuta uuteen verojen alennusohjelmaan. Yhteenlaskettuna veronalennukset ovat lisänneet valtion velkaantumisesta yhdeksällä miljardilla eurolla.
Kiviemen-Kataisen hallitus jättää seuraajalleen yhdeksän miljardin euron alijäämän.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti