Heikki Ylikngas: Yhden miehen jatkosota

Ylikangas Yhden miehen jatkosota

Terveisiä matkalta. Matkalukemisena minulla oli hyvin mielenkiintoinen kirja, josta ajattelin kirjoittaa muutaman rivin.

Heikki Ylikangas: Yhden miehen jatkosota. Otava 2009.

Yhden miehen jatkosota on tavattoman mielenkiintoinen, värikäs, repäisevä kiistakirjoitus, jossa Heikki Ylikangas teilaa kirjansa Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan  puristuksessa 1944  kriitikot kriitikko kriitikolta. Ylikangas on peräänantamaton, silminnähden sisuuntunut ja antaa sanan säilän heilua.

Ylikankaan  tutkimus  Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa 1944 synnytti  joukkovastakirjan, jossa kuusi kirjoittajaa, kaksi oli historiassa tutkijakoulutuksen saaneita ja muut neljä historian harrastajia, teilasi  Ylikankaan tutkimuksen. Tutkijaryhmän teos Teloitettu totuus – kesä 1944   pääasiassa  pyrki luettelemaan Ylikankaan virheitä.

Joukkovastakirjan tekijät  käyttivät hyväksi lehdistöä ja saivatkin aikaan näyttäviä lehtiotsakkeita. ”Historoitsijoiden ryhmä  murskaa kohutut väitteet jatkosodan lopun salaisista teloituksista”, otsikoi mm. Helsingin Sanomat..

”Yhden miehen jatkosota” on Heikki Ylikankaan vastakirja, jossa Ylikangas teilaa värikkäin sanakääntein historoitsijoiden  ryhmän esittämät väitteet. Ylikangas on hyvin perusteellinen. Hänen kanssaan on kerta kaikkiaan mahdoton  olla loogisesti eri mieltä. Hänen vastineellaan on pituutta 224 sivua.

Ylikangas kysyy itseltään, miksi sitten kirjoitin tämän kirjan.” Kirjoitin sen tutkimuksellisesta syystä. Tarjolla on kaksi vaihtoehtoa: Minun tulkintani ja kuusikon tulkinta. Niistä jompikumpi on osoitettavissa ”epätodennäköisemmäksi” kuin toinen. Laadin tutkimukseni siksi, että katson päässeeni lähemmäksi totuutta kuin vastapelurini ja että tämä on voitu näyttää toteen lähteillä ja päättelyin, siis uskottavilla perusteilla”, perustelee Ylikangas.

Ylikangas esittää seitsemän perustetta  vastustajiaan vastaan:

1. Vastoin Ohto Mannisen väitteitä voidaan vahvoin perustein todeta, että ylipäällikkö marsalkka Mannerheim päämajan tiedusteluraportin pohjalta muutti 19.6.1944 kantansa neuvostohyökkäyksen tavoitteista.
2. Vastoin Tapio Nurmisen väitteitä voidaan todistaa, että Suomessa todella asevelvollisia karsittiin poliittisin perustein sotien välisenä aikana. Poliittisesti karsittujen määrä oli suunnilleen 100 000.
3. Vastoin Jukka Kulomaan käsitystä voidaan todistaa, että kenraali Vihman ilmoitus, että takamaastossa oli ammuttu 20 karkuria, piti ja pitää paikkansa.
4. Vastoin Jukka Lindstedtin käsitystä on voitu todistaa, että ammuttuja/teloitettuja oli enemmän kuin armeijan lähteissä on mainittu.
5. Vastoin Jarmo Niemisen ja Jukka Kulomaan käsitystä voidaan todistaa, että karkureista laadittiin nimiluetteloita ja raportteja jo kesäkuussa ja heinäkuun alussa.
6. Vastoin Jukka Lindstedtin  käsitystä on voitu todistaa, että Suomi ei ollut jatkosodan aikana oikeusvaltio, jossa olisi kiinteästi seurattu lakia.
7. Vastoin Jukka Lindstedtin käsitystä on voitu osoittaa tutkimuksellisesti perustelluksi se, että käytetään arviointimenettelyä realistisen kokonaiskuvan muodostamiseksi.

Näin Heikki Ylikangas kumoaa vastustajiensa väitteet  kohta kohdalta. Erittäin perustellulta kaiken tämän jälkeen tuntuu myös Ylikankaan  ehdotus, että Sotahistorian laitos   tulee siirtää jonkin yliopiston alaisuuteen. Ylikangas näkisi, että armeija itse huolehtisi laitoksen siirrosta.

Mikko Lund