Ministeri Räsäsen jääviydestä
Riihimäen kaupunginvaltuusto 14.11. ylitti reilusti oman toimivaltansa, kun valtuusto alkoi toivoa lisää poliiseja Riihimäelle. Asia ei ole millään tavalla valtuuston toimivaltaan kuluva asia. Poliisi on valtion viranomainen ja poliisien määrästä päättää poliisihallinto maan hallituksen ja eduskunnan päätösten mukaisesti.
Soppa syntyi siitä, että Riihimäen kaupunginvaltuusto ryhtyi pohtimaan poliisien määrän lisäämistä ja mihin mahdollinen valtuuston kirjelmä poliisien lisäämisestä toimitetaan. Asia tuli ongelmaiseksi, kun ministeri oli kokouksessa ja piti päättää, toimitetaanko kirjelmä ministerille kotiin vai virkapaikalle. Ministerin ehdotuksesta asia päätettiin sitten lähettää Kanta- Hämeen poliisilaitokselle.
Riihimäen kaupungin lakimiesten ammattitaitoa kuvaa, että kokouksessa läsnä olleista lakimiehistä kukaan ei neuvonut, miten asiassa pitäisi toimia.
Todellinen ongelma asian käsittelyyn sisältyy siinä, että ministeri Räsänen ei ymmärtänyt jäävätä itseään asiassa, jossa hän oli päättämässä toimesta, joka tulee myöhemmin poliisihallinnon käsittelyyn. Ministeri Räsänen oli jäävi käymään edes keskustelua asiasta. Asian pitäisi olla itsestään selvä.
Suomen hallitusmuoto 36 C §:ssä säädetään:
Valtioneuvoston jäsen ei saa ministeriaikanaan hoitaa julkista virkaa eikä sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.
Ministerit ja virkamiehet selvittelevät selviä asioita. Kehitysministerin kanslia pyysi oikeuskanslerilta lausuntoa. Oikeuskansleri totesi. että tiedotusvälineet olivat pyytäneet kehitysministeri Hautalaa kommentoimaan Patrian Saudi- Arabiaa koskevaa vientilupahakemusta. Oikeuskanslerin mukaan kehitysministeri Hautala oli jäävi käsittelemään valtioenemmistöyhtiön puolustustarvikkeiden maastavientilupaa valtioneuvostossa.
Muutekin on ihan hassua kuntahallinnon näkökulmasta, että ministerit eivät menetä valtuutetun asemaansa heti, kun tulevat valituksi tehtäväänsä. Kuntauudistuksen yhteydessä on kuntalain sisältö auki. Nyt tämä suoranainen epäkohta poistettakoon ja kiusallinen ministerin kömmähdys tulevaisuudessa tehtäköön mahdottomaksi. Muutenkin olisi jälleen aihetta perusteellisesti palata näihin esteellisyyssäännöksiin ja niitä tiukentaa! Mielestäni kansanedustajienkin osallistuminen valtuusto- ja kuntayhtymätyöskentelyyn kaipaa samalla uudelleenarvioinnin. Onhan oikeusvaltion ihanteena pidetty, että lainsäädäntövalta erotetaan toimeenpanovallasta. Ja lakien toimeenpanoahan kunnan päätösvalta on yli 90 prosenttisesti.
Parhaillaan on oikeudessa vireillä kansanedustaja Kanervan tapaus. Pitkän poliittisen uran ankkurina hänellä on maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävä, siis lainsäätäjä, entinen ministeri istuu vielä kaupunginvaltuutetun roolinsa lisäksi ohjaamassa maakuntakaavalla kunnallista kaavoitusta. Kanerva siis vaikuttaa kahdessa toimeenpanovallan merkittävässä tehtävässä. Etujen ja tavoitteiden ristiriita on aina läsnä tällaisessa "itsekontrahoinnissa", vaikka poliitikko kuinka väittää, ettei kaavoitus kiinnosta!
Onpa meillä täällä Kanta-Hämeessäkin sama tilanne. Entinen oikeusministeri ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen on myös "kolmen hierarkian vaikuttaja". Onneksi ei vielä ole leivättömän pöydän ääressä!
Koskisen, jos jonkun, pitäisi asemassaan perustuslaillisen hallinnon tulkinnan johtajana ymmärtää monella poliittisella pallilla ja tasolla istumisen ongelmat. Niitä vaalikelvollisuutta ja esteellisyyttä koskevilla säännöksillä yritetään torjua. Ne ovat keskeisiä poikkeuksia perustuslaillisista ihmisten hallintoon osallistumisen oikeuksista. Avoimen ja korruptoitumattoman yhteiskunnan kasvualustaa kuitenkin. Siksi myös välttämättömiä sääntelyn kohteita. On perusteita avata ne nyt kuntahallinnossa kuntalain uudistuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti