Kalmusta keskustellaan Herajoella maanantaina
Maanantaina 6.6. klo 18 tutustumme Herajoen Työväentalolla Kalmun kaavaan. Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja kuulemaan. Kaupungin asemakaavapäällikkö Raija Niemi esittelee Kalmun kaavan.
Tekninen lautakunta ja kaupunginhallitus ajavat kaavaa ainoana vaihtoehtona.
Minä kysyn kuitenkin edelleen mm. seuraavia kysymyksiä:
1. Riihimäen kaupunki on ylivelkaantunut ja investointikyvyttömässä tilassa. T'ämän takia kaupungin ei tässä taloustilanteessa pitäisi lähteä kaavoittamaan aluetta.
2. Kalmu ei yhdisty luonnollisesti kaupungin rakenteeseen, vaan se on irallisen satellliitin rakentamista ja tulee tavattoman kalliiksi.
3. Kalmu on monen ihmisen maa- ja metsätalouden harjoittamispaikka, josta he eivät halua luopua. Kysymys on elinkeinon puolustustaistelusta kaupungin kaavoittajia vastaan, jotka eivät todella kuuntele maanomistajia, vaan ovat kuuntelevinaan.
4. Kaavan rajaus vain Kalmuun on väärää kaavoituspolitiikkaa ja kaavapäätös, jonka merkitys on sidoksissa maakuntakaavoitukseen ja koko Hyvinkää – Riihimäki kaupunkiseudun käsittelyyn maakuntakaavoissa. Mm. valtioneuvoston hyväksymiä maankäytön suunnittelun valtakunnallisia suuntaviivoja on noudatettava mm. ympäristönsuojelullisiin, yhdyskuntarakenteen tiiviyteen ja rataliikenteen hyödyntämisen liittyvistä näkökulmista. Ne realisoituvat ennen muuta maakuntakaavoissa. Yhteensovittamiseen tarvitaan maakunnallista yhteistyötä ja sitä edeltävänä myös kuntien yhteistyötä. Valtakunnalliset suuntaviivat sitovat lain tavoin kuntien kaavoitusta.
5. Nykyinen ja lähituleva väestökasvu, siihen varautuminen yleiskaavassa, ei ole ylittänyt voimassa olevan kaavan mitoitusperusteita. Nykyisen yleiskaava-alueen puitteissa kaupunkirakenteen ja asutuksen kehittäminen on mahdollista ottamalla käyttöön vajaasti rakennettuja alueita taikka keskustatoimintoihin huonosti sopivia alueita muuttaen maankäyttötarkoitusta kuten. esim. ravirata ympäristöineen 10 – 15 ha ja muita tehottomasti käytettyjä alueita, tarvittavassa määrin rakennuskehotuksia ja pakkolunastusmenettelyjä hyväksi käyttäen. Siis yksityiskohtaisen asemakaavoituksen mahdollisuudet tonttivarannon kehittämiseen tulisi selvittää.
6.Osayleiskaavan perustana on – vastoin laillisen yleiskaavaprosessin käynnistämisen vaatimuksia - varsin ylimalkainen suunnittelutarpeen arviointi. Se on vain konsultin tekemä kehityssuuntavertailu ja toteamus kaupungin omakotitonttien riittämättömyydestä ilman sen perusteellisempia laskelmia tai muiden vaihtoehtojen arviointia. Tarkastelun kohteena on nyt ollut esim. nykyiseltä yleiskaava-alueella mahdollisesti kaavoitettava tonttireservi. Suunnittelutarpeen arviointi on prosessiin kuuluva osa-alue, jota koskee myös nähtäville panoa koskevat lain säännökset. Riihimäen kaupunginhallitus on päättänyt hyväksyä sen ilman julkista nähtävillä oloa ja näin ollen ulkopuolella kaavoitusmenettelyn.
7. Konsultin suorittama vertailu ei ole riittävä lähtökohta hyvälle osayleiskaavaprosessille. Sen pitää perustua todellisiin laskelmiin ja selvityksiin, todentaa suunnittelutarve ja antaa suunnittelutavoitteet. Erityisen tärkeää se on prosessissa, jossa tarkoituksena on laatia oikeusvaikutteinen osayleiskaava.
8.Edellä esille tuotu korostaa pikemminkin kaupungissa tarvetta avata kokonaan yleiskaava uuteen suunnitteluprosessiin. Nyt esitetään ”omakotitonttien puutteen” ratkaisuksi uuden ”kaupunkisatelliitin” perustamista ja sekin tapahtuu ilman perusteellisia kaava- ja kunnallistaloudellisia selvityksiä. Voi hyvinkin todeta suhteellisuuden tajun matkalla kadonneen. Kalmun ”kaupunkisatelliitin” perustaminen on vastoin valtioneuvoston päätöstä alueiden kehittämisen tavoitteista.
8.Edellä esille tuotu korostaa pikemminkin kaupungissa tarvetta avata kokonaan yleiskaava uuteen suunnitteluprosessiin. Nyt esitetään ”omakotitonttien puutteen” ratkaisuksi uuden ”kaupunkisatelliitin” perustamista ja sekin tapahtuu ilman perusteellisia kaava- ja kunnallistaloudellisia selvityksiä. Voi hyvinkin todeta suhteellisuuden tajun matkalla kadonneen. Kalmun ”kaupunkisatelliitin” perustaminen on vastoin valtioneuvoston päätöstä alueiden kehittämisen tavoitteista.
9. Kasvusuuntavertailu vaikuttaa pikemminkin näennäiseltä kuin todelliselta ja järkevältä suunnittelun rajausperusteelta. Ennemminkin selvitys antaa perusteet siihen, että kaikki vertailussa mukana olleet alueet tulisivat olla tarkastelussa yhtenä osayleiskaava-alueena ja että niitä tulisi suunnitella yhdessä nykyisen yleiskaavan tavoitteiden kanssa Vähintä on, että Kalmun ja Riutan alue ovat yhdessä osayleiskaavan alue.
Maanantaina näistä keskustellaan.
Tuomioja: Keskusta on nyt avainasemassa
Kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) mukaan keskusta on avainasemassa tulevan hallituksen muodostamisessa. Tuomioja kehuu lauantaina julkaistussa blogikirjoituksessaan SDP:n ja keskustan punamultayhteistyön aiempia saavutuksia ja varoittaa samalla mahdollisen porvarihallituksen seurauksista.
Tuomiojan mukaan hallitustunnustelija Jyrki Kataisen (kok.) tavoite 105 kansanedustajan varaan rakentuvasta porvarihallituksesta on kyllä demokratian pelisääntöjen mukainen, mutta sen seuraukset voivat olla hänen mielestään "varsin dramaattisia".
- Keskusta on nyt avainasemassa. Suomen nousu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on toteutunut suurimmaksi osaksi punamultayhteistyöllä, vaikka saavutus on usein peittynyt siihen liittyneen intressipolitikoinnin pintavaahdon alle, Tuomioja sanailee.
Tuomioja ei usko, että keskustan kannattajat ovat tyytyväisiä kokoomusvetoisen "eriarvoistamispolitiikan" tuloksiin. Samalla hän toteaa, että sosiaalidemokraatit ovat valmiita yhteistyöhön keskustan kanssa.
Kataisen hallitusneuvottelut sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton kanssa kariutuivat viime keskiviikkona. Tuomioja oli yksi SDP:n neuvottelijoista.
Katainen kertoi perjantaina olleensa yhteydessä sekä keskustaan että perussuomalaisiin uuden hallitusneuvottelukierroksen aloittamiseksi.
Tarjoan seuraavaksi lukijoille kaksi Erkki Tuomiojan blogia todistajaksi, näkijäksi itse politiikan ytimestä:
![]()
Toimittajat ovat niin tottuneet tarkastelemaan politiikkaa vain pelinä ja henkilöintrigeinä, että useimmilta on jäänyt kokonaan huomaamatta miten politiikan sisältö- ja linjakysymykset ovat nousseet vihdoin siihen asemaan, joka niille toimivassa demokratiassa kuuluukin. Toki viime viikot säätytalolla sisälsivät myös pelaamista, mutta eivät siellä missä disinformaatiota levittävä kuiskuttelijakaarti yrittää väittää, ja toisin kuin tämän nielleet toimittajat jaksavat jauhaa se ei todellakaan ollut ratkaisevaa.
Kaikilla politiikkaan jo vuosia kyynisesti suhtautuneilla kommentaattoreilla on vaikeuksia uskoa, että vaalituloksen ja sen taustalla olleen reagoinnin "ainoan vaihtoehdon" uusliberalistiseen politiikkaan ja hyvinvointivaltion hitaaseen alasajoon ja tuloerojen kasvattamiseen halutaan myös tuottavan todellisen muutoksen politiikan sisältöön. Yhtä tuomittavaa näyttää olevan, että SDP haluaa myös vaalien jälkeen pitää kiinni keskeisistä näkemyksistään. Kynnyskysymyksistä ei ole kyse, vaan politiikan kokonaisvaltaisesta linjasta, siitä millainen Suomi meillä tämän vaalikauden päättyessä on: edelleen kasvaneen eriarvoisuuden ja alasajettujen julkisten palvelujen Suomi vai menestyvä, paremman työllisyyden ja oikeudenmukaisemman tulonjaon hyvinvointivaltio?
Jos Kataisen unelma 105 edustajan varaan rakentuvasta porvarihallituksesta toteutuu, on se toki demokratian pelisääntöjen mukainen kuten aina parlamentaarisen enemmistön varassa toimiva hallitus. Seuraukset siitä voivat olla kuitenkin varsin dramaattisia ja sellaisia, joita tämän vaihtoehdon puolesta liputtavat tuskin itsekään toivovat.
Keskusta on nyt avainasemassa. Suomen nousu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on toteutunut suurimmaksi osaksi punamultayhteistyöllä, vaikka saavutus on usein peittynyt siihen liittyneen intressipolitikoinnin pintavaahdon alle. En usko että keskustan kannattajat ovat tyytyväisiä kokoomusvetoisen eriarvoistamispolitiikan tuloksiin, vaan näkevät suomalaisten enemmistön tavoin linjamuutoksen välttämättömyyden. Jos ja kun näin on, niin sosialidemokraatit ovat valmiita yhteistyöhön keskustan kanssa tämän projektin merkeissä.
On itsestään selvää, että tämä on mahdollista vain pitämällä huolta maan kilpailukyvystä ja julkisen talouden kestävyydestä. Valtiovarainministeriön kansainvälistä uusliberalistista valtavirtaa myötäilevillä virkamiehillä ei kuitenkaan ole hallussaan ainoaa totuutta siitä mitä tämä edellyttää. Sosialidemokraateilla on vahva luottamus siihen, että tasa-arvoisempi ja pohjoismaisen mallin vahvuuksiin nojaava Suomi on paras pohja vastata ns. kestävyysvajeen haasteeseen. Pelkän uskon ja optimismin varaan tätä ei tarvitse jättää, ja siksi on oltava myös valmiutta sitoutua tarvittaviin korjaustoimiin, jos maailmantaloudessa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia.
4.6. 2011
Uusi käänne, mutta mihin?
Kun neuvottelut säätytalolla päättyivät alkoi välitön informaatiosota. Valtamedia on halukkaasti niellyt Jyrki Kataisen ja porvarien kertomuksen siitä, miten vasemmistopuolueet kävelivät ulos neuvotteluista. Itse yhtenä SDP:n neuvottelijana tiedän, että hyvin yhtenäisesti toimineet demarit eivät halunneet katkaista neuvotteluja, vaan ne päättyivät siihen, että Katainen kehotti vasemmistopuolueita poistumaan. Tämä tapahtui sen jälkeen kun emme olleet hyväksyneet kokoomuksen vaatimusta alv:n nostosta ja tuloverojen alentamisesta. Meillä olisi ollut oma vastaantuloesityksemme, mutta Katainen ei edes halunnut sitä kuulla.
On tietenkin totta, ettei säätytalolla näennäisesti tapahtumien keskipisteessä nähnyt eikä tiennyt kaikkea mitä tapahtui. On vielä hämärän peitossa, kuinka suunniteltua kokoomuksen toiminta on ollut ja onko se alusta alkaen tähdännyt neuvottelujen kariuttamiseen, jotta voitaisiin päästä takaisin porvarihallitukseen. Tähän viittaavat tiedot jo aiemmin salassa otetuista keskustayhteyksistä.
Neuvottelujen kariutuminen johtui aidoista ja tärkeistä linjaeroista. SDP:ssä on lähdetty siitä, että vaalitulos oli ennen kaikkea epäluottamuslause tähänastiselle eriarvoisuutta ja tuloeroja kasvattaneelle politiikalle. Muutos tähän oli ja on SDP:n tärkein edellytys hallitusyhteistyölle. Kun me lähdimme neuvottelujen talouslinjauksissa samoista luvuista, esityksistä ja tavoitteista kuin ennen vaaleja, tuli vielä hallitustunnustelijalle antamassaan vastauksissa kaikkia menoleikkauksia vähätellyt kokoomus neuvottelupöytään koko ajan kasvavilla vajelaskelmilla ja uusilla hyvinvointivaltiota heikentävillä esityksillä sen tasapainottamiseksi.
SDP tuli näissäkin oloissa vastaan jopa niin pitkälle, että suurin huoli säätytalon ulkopuolella koko ajan oli, olimmeko antamassa liiaksi periksi entisen menon jatkamiseen vihkiytyneelle kokoomukselle. Niin suomalaisen hyvinvointivaltion kuin SDP:n tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, saadaanko seuraavan hallituksen aikana eriarvoistumiskehitys käännettyä vai ei. Kokoomuksen johdolla se ei tule tapahtumaan.
Mitä seuraavaksi? Aloite on nyt pimeillä voimilla, mutta on aivan liian aikaista sanoa pitääkö heidän otteensa. Kaikkeen on syytä varautua.
Mikko Lund
- Keskusta on nyt avainasemassa. Suomen nousu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on toteutunut suurimmaksi osaksi punamultayhteistyöllä, vaikka saavutus on usein peittynyt siihen liittyneen intressipolitikoinnin pintavaahdon alle, Tuomioja sanailee.
Tuomioja ei usko, että keskustan kannattajat ovat tyytyväisiä kokoomusvetoisen "eriarvoistamispolitiikan" tuloksiin. Samalla hän toteaa, että sosiaalidemokraatit ovat valmiita yhteistyöhön keskustan kanssa.
Kataisen hallitusneuvottelut sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton kanssa kariutuivat viime keskiviikkona. Tuomioja oli yksi SDP:n neuvottelijoista.
Katainen kertoi perjantaina olleensa yhteydessä sekä keskustaan että perussuomalaisiin uuden hallitusneuvottelukierroksen aloittamiseksi.
Tarjoan seuraavaksi lukijoille kaksi Erkki Tuomiojan blogia todistajaksi, näkijäksi itse politiikan ytimestä:
Häivähdys punamultaa?
Toimittajat ovat niin tottuneet tarkastelemaan politiikkaa vain pelinä ja henkilöintrigeinä, että useimmilta on jäänyt kokonaan huomaamatta miten politiikan sisältö- ja linjakysymykset ovat nousseet vihdoin siihen asemaan, joka niille toimivassa demokratiassa kuuluukin. Toki viime viikot säätytalolla sisälsivät myös pelaamista, mutta eivät siellä missä disinformaatiota levittävä kuiskuttelijakaarti yrittää väittää, ja toisin kuin tämän nielleet toimittajat jaksavat jauhaa se ei todellakaan ollut ratkaisevaa.
Kaikilla politiikkaan jo vuosia kyynisesti suhtautuneilla kommentaattoreilla on vaikeuksia uskoa, että vaalituloksen ja sen taustalla olleen reagoinnin "ainoan vaihtoehdon" uusliberalistiseen politiikkaan ja hyvinvointivaltion hitaaseen alasajoon ja tuloerojen kasvattamiseen halutaan myös tuottavan todellisen muutoksen politiikan sisältöön. Yhtä tuomittavaa näyttää olevan, että SDP haluaa myös vaalien jälkeen pitää kiinni keskeisistä näkemyksistään. Kynnyskysymyksistä ei ole kyse, vaan politiikan kokonaisvaltaisesta linjasta, siitä millainen Suomi meillä tämän vaalikauden päättyessä on: edelleen kasvaneen eriarvoisuuden ja alasajettujen julkisten palvelujen Suomi vai menestyvä, paremman työllisyyden ja oikeudenmukaisemman tulonjaon hyvinvointivaltio?
Jos Kataisen unelma 105 edustajan varaan rakentuvasta porvarihallituksesta toteutuu, on se toki demokratian pelisääntöjen mukainen kuten aina parlamentaarisen enemmistön varassa toimiva hallitus. Seuraukset siitä voivat olla kuitenkin varsin dramaattisia ja sellaisia, joita tämän vaihtoehdon puolesta liputtavat tuskin itsekään toivovat.
Keskusta on nyt avainasemassa. Suomen nousu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on toteutunut suurimmaksi osaksi punamultayhteistyöllä, vaikka saavutus on usein peittynyt siihen liittyneen intressipolitikoinnin pintavaahdon alle. En usko että keskustan kannattajat ovat tyytyväisiä kokoomusvetoisen eriarvoistamispolitiikan tuloksiin, vaan näkevät suomalaisten enemmistön tavoin linjamuutoksen välttämättömyyden. Jos ja kun näin on, niin sosialidemokraatit ovat valmiita yhteistyöhön keskustan kanssa tämän projektin merkeissä.
On itsestään selvää, että tämä on mahdollista vain pitämällä huolta maan kilpailukyvystä ja julkisen talouden kestävyydestä. Valtiovarainministeriön kansainvälistä uusliberalistista valtavirtaa myötäilevillä virkamiehillä ei kuitenkaan ole hallussaan ainoaa totuutta siitä mitä tämä edellyttää. Sosialidemokraateilla on vahva luottamus siihen, että tasa-arvoisempi ja pohjoismaisen mallin vahvuuksiin nojaava Suomi on paras pohja vastata ns. kestävyysvajeen haasteeseen. Pelkän uskon ja optimismin varaan tätä ei tarvitse jättää, ja siksi on oltava myös valmiutta sitoutua tarvittaviin korjaustoimiin, jos maailmantaloudessa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia.
4.6. 2011
Uusi käänne, mutta mihin?
Kun neuvottelut säätytalolla päättyivät alkoi välitön informaatiosota. Valtamedia on halukkaasti niellyt Jyrki Kataisen ja porvarien kertomuksen siitä, miten vasemmistopuolueet kävelivät ulos neuvotteluista. Itse yhtenä SDP:n neuvottelijana tiedän, että hyvin yhtenäisesti toimineet demarit eivät halunneet katkaista neuvotteluja, vaan ne päättyivät siihen, että Katainen kehotti vasemmistopuolueita poistumaan. Tämä tapahtui sen jälkeen kun emme olleet hyväksyneet kokoomuksen vaatimusta alv:n nostosta ja tuloverojen alentamisesta. Meillä olisi ollut oma vastaantuloesityksemme, mutta Katainen ei edes halunnut sitä kuulla.
On tietenkin totta, ettei säätytalolla näennäisesti tapahtumien keskipisteessä nähnyt eikä tiennyt kaikkea mitä tapahtui. On vielä hämärän peitossa, kuinka suunniteltua kokoomuksen toiminta on ollut ja onko se alusta alkaen tähdännyt neuvottelujen kariuttamiseen, jotta voitaisiin päästä takaisin porvarihallitukseen. Tähän viittaavat tiedot jo aiemmin salassa otetuista keskustayhteyksistä.
Neuvottelujen kariutuminen johtui aidoista ja tärkeistä linjaeroista. SDP:ssä on lähdetty siitä, että vaalitulos oli ennen kaikkea epäluottamuslause tähänastiselle eriarvoisuutta ja tuloeroja kasvattaneelle politiikalle. Muutos tähän oli ja on SDP:n tärkein edellytys hallitusyhteistyölle. Kun me lähdimme neuvottelujen talouslinjauksissa samoista luvuista, esityksistä ja tavoitteista kuin ennen vaaleja, tuli vielä hallitustunnustelijalle antamassaan vastauksissa kaikkia menoleikkauksia vähätellyt kokoomus neuvottelupöytään koko ajan kasvavilla vajelaskelmilla ja uusilla hyvinvointivaltiota heikentävillä esityksillä sen tasapainottamiseksi.
SDP tuli näissäkin oloissa vastaan jopa niin pitkälle, että suurin huoli säätytalon ulkopuolella koko ajan oli, olimmeko antamassa liiaksi periksi entisen menon jatkamiseen vihkiytyneelle kokoomukselle. Niin suomalaisen hyvinvointivaltion kuin SDP:n tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, saadaanko seuraavan hallituksen aikana eriarvoistumiskehitys käännettyä vai ei. Kokoomuksen johdolla se ei tule tapahtumaan.
Mitä seuraavaksi? Aloite on nyt pimeillä voimilla, mutta on aivan liian aikaista sanoa pitääkö heidän otteensa. Kaikkeen on syytä varautua.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti