Miksi köyhyydestä vaietaan? Miksi?
Mitä häpeämistä siinä on?
Päinvastoin köyhyys pitäisi tehdä niin näkyväksi, että sitä ei voi sivuuttaa ja politiikan tulisi ryhtyä konkreettisiin toimiin köyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi.
Köyhäksi joutuneiden ihmisten ei pitäisi piilottaa ja vaieta köyhyydestä, vaan tehdä siitä julkista.
Hallitusneuvotteluissa olisi taas mahdollisuus korjata köyhien ihmisten tilannetta, mutta onko tulevilla hallituspuolueilla poliittista tahtoa tähän.
Tosiasia on, että köyhyydestä yhä vaietaan aivan kuten 1930- luvulla. Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen sosiaalihistoroitsija, tohtori Gia Virkkunen toteaa Demarissa 10.1.2011, että hänen syksyllä julkaistun köyhyyden kokemusta ja köyhyydestä selviytymistä 1930- luvun taloustaantuman oloissa käsittelevän väitöskirjan otsikko ”Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin”, pitää yhä paikkansa.
Köyhyydestä halutaan vaieta. Köyhyys koetaan häpeällisenä. Moni haluaa pitää vaikeutensa salaisuutena. Ei haluta leimautua. On ihmisiä, jotka ei kertakaikkiaan hae toimeentulotukea, koska he kokevat sen liian nöyryyttäväksi. Meissä on hyvin vahvana omalla työllä elämisen ja itsepärjäämisen- eetos.
Virkkusen mukaan 1930- luvulla saattoi saada apua hakiessa vihjailuja alkoholiongelmasta, saamattomuudesta ja laiskuudesta tai liian suuresta lasten määrästä. Myös nykyaikana köyhä törmää nöyryyttäviin kokemuksiin siitä, että köyhyys on oma vika.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) joulukuussa julkaisema suomalaisten hyvinvointia koskeva tutkimus kertoi, että tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat jatkuvasti kasvaneet kuluneen 15 vuoden aikana. Tieteellisessä keskustelussa asia on herättänyt keskustelua köyhyydestä ja tuloerojen kasvun pysäyttämisestä. Asia on päässyt ihan hallitusneuvottelijoiden pöytään. Mielenkiintoista on, mitä ns. hallituspuolueet tulevat asiasta sopimaan.
Virkkunen toteaa, että työllisyyden lisääminen on hyvä tavoite, mutta se on liian hidasvaikutteinen. Virkkusen mielestä perustoimeentulo on laahannut jäljessä ja sitä tulisi nostaa. Virkkusen mukaan ”tarvitaan toimenpiteitä, jotka purevat sillä tavalla, että ihmiset eivät vaivu apatiaan”. Toisin sanoen valtion tulee antaa köyhillekin ihmisille toivoa.
Ans kattoo, onko tulevasta hallituksesta siihen?
Keskustan Mauri Pekkarinen rehellisenä Hesarissa: ”Kosketus arkeen katkesi”
Sunnuntain Hesarissa keskusta Mauri Pekkarinen yllättää rehellisyydellä ja löytää syyn keskustan murskatappiolle. Pääministeri Mari Kiviniemen varaan rakennettu vaalikampanja heikensi keskustan asemia ennen vaaleja, myöntää Pekkarinen.
Tätähän mekin sanoimme. Minä ihmettelin sitä, että miten pääministeri Kiviniemellä on varaa ylimielisyyteen ja siihen, ettei hän vastaa toimittajien ja puoluejohtajien kysymyksiin vaalikeskusteluissa.
Tuloksena oli keskustan murskatappio, jonka syvempi syy löytyy Pekkarisen mukaan kompromisseista. Pääministeripuolue joutuu niitä tekemään ja menetti samalla kosketuksensa suomalaisten arkeen. ”Ei paneuduttu asioihin, joista kansa kertoi isolla äänellä.” Koko keskustan johdon olisi Pekkarisen mielestä pitänyt ottaa huomioon, mitä kenttä sanoo. ”Olihan se jätevesiasetuskin surkea tarina”, intoutuu Pekkarinen tunnustamaan.
Näin siis Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa.
Kepun murskatappiosta ei kannata mitenkään riehua. Kaikki muut puolueet menettivät, ainoa voittaja oli perusuomalaiset.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti