Vaalitilaisuuteen hyökättiin Oulussa

Vaalitilaisuuteen hyökättiin Oulussa, poliisi käytti etälamautinta

Vuoden 2010 kuntien tilinpäätökset - ylijäämää vai alijäämää?

 

Oulusta kuuluu kummia

Kaleva 10.4. kirjoittaa:

 

"Vaalitilaisuuteen hyökättiin Rotuaarilla - poliisi käytti etälamautinta

 

Poliisi on ottanut kiinni kolme noin 20-vuotiasta oululaista miestä, jotka kävivät kokoomuksen kansanedustajaehdokkaiden kimppuun Rotuaarilla lauantaina puolen päivän jälkeen. Välikohtauksen aikaan usean puolueen kansanedustajat olivat pitämässä vaalitilaisuutta Kauppurienkadulle rakennetussa vaalikylässä. Poliisin mukaan miehet olivat olleet jakamassa omia esitteitään Rotuaarilla. Kalevan saamien tietojen mukaan he jakoivat Kansallinen vastarinta-liikkeen lentolehtisiä.
Pohjois-Pohjanmaan kokoomuksen kunnallissihteeri Jaakko Salovaara oli ottanut kuvia muista ehdokkaista, kun miehet olivat käsittäneet tulleensa valokuvatuiksi. Miehet olivat kiivastuneet ja käyneet ehdokkaan kimppuun vaatien kuvien poistamista kamerasta. Miehet olivat käyneet myös kahden muun paikalla olleen henkilöön kimppuun.
Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan kokoomuksen kunnallissihteeri Jaakko Salovaara joutui miesten hyökkäyksen kohteeksi.
Tilanne rauhoittui vasta poliisin tullessa paikalle. Miehet vastustivat paikalle tulleita poliiseja, jolloin poliisi joutui käyttämään paprikasumutetta ja etälamautinta miesten rauhoittamiseksi. Poliisi otti miehet kiinni ja laittoi heidät käsirautoihin. Heitä epäillään pahoinpitelystä ja virkamiehen vastustamisesta.
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen joutui rähinään sivullisena, "minuakin tönittiin ja revittiin", kertoi Pennanen Kalevalle.

Paikalla ollut Lyly Rajala: "Jos äiti tuntee omakseen, suosittelen kotikasvatusta"

Paikalla ollut kokoomuksen kansanedustaja Lyly Rajala oli pöyristynyt Rotuaarilla tapahtuneesta välikohtauksesta. "Kaikki eivät ymmärrä että puolueilla ja ehdokkailla on oikeus esitellä ajatuksiaan vapaasti julkisilla paikoilla. Myös valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittua", Rajala vuodatti Facebookissa.

Poliisi kuulustelee miehiä lähiaikoina."

Jos Kalevan kirjoitus oli vaatimaton, huomattavasti isompiin otsikoihin ja asian selostukseen ylsi Helsingin Sanomat, "Äärioikeistolaiset miehet nujakoivat kokoomuksen teltalla Oulussa "   "Supo: Ryhmä on ollut seurannassa jo pitkään"

 

Hesarin mukaan suojelupoliisista kerrotaan, että kyseisen äärioikeistolaisen ryhmän toimintaa on seurattu  jo pitkään eri puolilla Suomea. Se on aktivoitunut viime aikoina Oulun seudulla  muun muassa yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

 

 

Ja vielä alakulmassa, Näkökulma toimittaja Hanna Kaarto  kommentoi   "Viha on kasvanut Suomessa"

 

Miksi Oulun kahakka ei yllättänyt? Siksi vastaa Hanna Kaarto, että vihamielinen tunnelma on kytenyt ja vahvistunut Suomessa jo jonkin aikaa. Se on monen jakama tunne, joka "syntyy heikoista signaaleista ja erillisistä, myös eriasteisista, havainnoista". Vaalien alla tunteet nousevat aina pintaan, mutta tämä on erilaista.

 

Kaarto kirjoittaa:

 

"Oulun hyökkäys ei ilmeisesti ollut suunniteltu. Sattumalta se paljasti monille myös uutta tietoa siitä, minkälaista väkeä vaalikentillä liikkuu. Nettisivun perusteella kyseinen porukka kannattaa kansallissosialismia ja vastustaa YK:n rasisminvastaista viikkoa, esimerkiksi. Huomion kohteena on valkoihoisten väheneminen maailmassa ja äänioikeutettujen maahanmuuttajien määrän kasvu."

 

"Rasismi pysyy Suomessa enimmäkseen pinnan alla, ja kun se pulpahtaa esiin, muistutetaan, että kyse on yksittäistapauksesta."

 

"Kun poliitikko sanoo "maassa maan tavalla", kansalainen aloittaa ostarilla rähinän pakolaisen kanssa."

 

"Vihamielisiä purkauksia syntyy puolin ja toisin. Sattumia? YKSITTÄISTAPAUKSIA. Toivottavasti, sanovat poliitikot. Mitä muuta he voisivatkaan? Ja kaikki tuomitsevat rasismin  - määrittelemättä, mitä se on."

 

 

 

Juhani Nummela kirjoitti Suomen Kuvalehdessä:

 

Juhani Nummela kirjoitti:

TOSIELÄMÄÄ VUODEN 2010 TILINPÄÄTÖSTEN JULKISTAMISESTA

HYVINKÄÄN -RIIHIMÄEN alueen neljän kunnan päättäjät ovat vasta ylvästellen kuviensa kera esitelleet julkisuudessa kuntiensa ylijäämäisiä tilinpäätöksiä; tulosjuhliin ja väen bonuksiin katsotaan olevan yhdessä tarvetta. Hyvin menee TULOS ON YLIJÄÄMÄINEN on viestin sisältö!
Onko päättäjillä todellista aihetta ”henkselien paukutteluun”?
Yritystalouksissa tilinpäätöksellä selvitetään voitonjakokelpoinen tulos.
Tilinpäätöksen tunnusluvut eivät kerro maksajille rahoituksen riittävyydestä; vallitseeko kunnan tulojen ja menojen suhteen tasapaino vai ei? Taseen rahoituslaskelman tietosisältö ei aukea ihmisille eikä rahoituksen riittävyyttä ole yksikään alueen kunta selvittänyt tilinpäätösjulkistuksessaan.
Veromaksajan on lupa edellyttää kunnan rahoituksen tilasta selkeää informaatiota. Miten kunta kykenee rahoittamaan kassavirrallaan menonsa ja sitoumuksensa - lainanlyhennykset mukaan lukien? Se on esitettävissä ymmärrettävänä tunnuslukuna tai helposti kuvattavana asiaintilana, jos reilun yhteiskunnan sääntöjä pidetään arvossa.
Ylijäämäinen tulos ei välttämättä rahoita menoja eikä sitoumuksia. Kuntien taseissa on ”tuulen tuomaa” tuloa ja ”kätkettyä” menoa. Mm. uudelleenjärjestely; aikuiskoulutuksen järjestämisvastuu muutettiin osakeyhtiömuotoon. Entiset kuntayhtymäosuudet – opetuskiinteistöt apporttina – muuttui yhtiön osakkeiksi. Arvonmuutos korjasi useilla miljoonilla kuntien tilinpäätöksen alijäämää ylijäämäksi. Organisointitavan muutos on ollut olennaisin syy kuntien ylijäämiin. ”Kätkettyjä menoja” ovat alimitoitetut poistot - kirjanpidon manipulaatiota; johon odotellaan Riihimäellä KHO:n arviointia. Liikelaitosten ylijäämä on esitetty tulosvaikutteisena ja luotu mielikuvaa alijäämää pienentävänä tekijänä. Sekään ei rahoita kunnan normaalia toimintaa. Liiketoiminnallinen rahoitusvaraus on käytettävä liikelaitoksen investointien rahoitukseen.
Kunnan toiminnan kansalaisvalvonnalle nykyinen tilinpitojärjestelmä verrattuna vanhaan kameraaliseen järjestelmään asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Julkisuudessa esitetystä ”disinformaatiosta” voi vain kohtuullisen asiantuntemuksen omaava laskeskella, että julistettua todellista käännettä alueen kuntien taloudessa ei ole tapahtunut. Plus miinus nolla, joillakin ihan miinus, on todellisempi tuloskuva. OMARAHOITUSKYKY ei ole parantunut. Velkasalkut ovat edelleen lihoneet ja paineet kuntaomaisuuden realisoimiseen lisääntyneet. Velan kasvun pysäyttäminen ei ole sinänsä riemun aihe! Alueen kunnat ovat maan velkaisimpia ja veroaste yli maan keskiarvon. Velkojen vuosittainen lyhentäminen kassavirralla on kunnissa vaikea ja pitkäkestoinen ongelma.
Tilinpäätösten antama KUVA KUNTIEN RAHOITUKSEN RIITTÄVYYDESTÄ on osoittautunut Suomessa pettäväksi. Ylijäämät ovat rahoitusalijäämää! Kuntapalveluiden tulevaisuutta rasittaa yli 10 mrd:n euron rahoitusvaje – suurempi kuin laman laskut! Nykyisen tilinpidon perusta ja sen aikaansaama lopputulos - kuntapalveluiden alirahoitus ja hurja velkaantuminen – on jatkossa demokraattisen hallintotavan ja hyvinvointivaltion ylläpidon strateginen kysymys. Pikaselvitys tilanteesta ja hallitusohjelmakirjaukset toimenpiteistä olisivat paikallaan! Ellemme moraalittomasti jatka sumutusta ja jätä” kuplaa” lastenlastemme maksettavaksi, hallituksen ja eduskunnan huoli on lukea se osaksi valtiontalouden kestävyysvajetta?

 

 

Timo Kietäväinen vastasi  Nummelalle:

 

Nummela ei myöskään mainitse kirjoituksessaan sitä, että jo kuntalakiin otettavia taloussäädöksiä koskevassa selvitysmiesraportissani kunnalliskomitealle vuonna 1992 esitin huoleni siitä, että kun poistot määritellään hankintahinnoista, on vaarana se, että tuloslaskelma näyttää kuntataloudesta liian hyvää kuvaa. Tuolloin esitin investointeihin varautumista investointirahaston kautta.

Hankintahintaisten poistojen pienuus suhteessa kuntien investointimenoihin oli perusteena sille, että nykyisen poistojärjestelmän ollessa käytössä on mm. Kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnan kuntien rahoitustasapainoa kuvaavissa laskelmissa, samoin kuin Kuntaliitonkin tilastoissa esitetty investoinnit (brutto ja netto) poistojen ohella osoittamaan poistojen ja investointien keskinäistä epäsuhtaa. Mikään ihan uusi keksintö tämä poistojen epäsuhta investointeihin nähden ei siis ole, joskin sen merkittävyys on selkeytynyt viime vuosina. On tärkeää, että ongelma on nyt nostettu keskusteluun ja että siihen haetaan ratkaisuja kuntaministerin perustamassa virkamiestyöryhmässä.
Tähdennän vielä, että kunnat ovat toimineet oikein lain ja kirjanpitolautakunnan kuntajaoston suositusten mukaan.

 

Juhani Nummela vastasi Kietäväiselle:

 

Olen hämmentynyt kirjanpitojärjestelmän aikaansaamasta lopputuloksesta! Se ei tekijöitään mairittele! Mieleeni palasi rooli lainvalmistelutyön johtamisessa. Olisin mielelläni jakamassa mainesanoja uuden kirjanpitojärjestelmän onnistuneesta soveltamisesta kuntiin, uskoin liiton asiantuntijoiden vakuutuksiin sen toimivuutta varmistavine ankkureineen. Siis samassa veneessä ollaan!
Omat kokemukset ent. kuntajohtajana kameraalisesta järjestelmästä kuitenkin kannattelivat uuteen nähden epäilyjänikin – ne kohdistuivat nimenomaan rahoituksen riittävyyttä osoittaviin tunnuslukuihin. Niinpä Karkkilan pelastusoperaatioiden keskellä ministeriö kehitti omaa kuntien tilinpäätösanalyysiansa varten mittarin – talousluvun. Sillä seurattiin kuntien rahoitusasemaa. Idea ei nauttinut kuntaliiton suosiota eikä kuntajohtajienkaan. Ministeriössä haluttiin ennakolta vakuuttua, ettei toinen vastaava tapaus pääsisi yllättämään. Lehtien julkaisemana se tarjosi myös luottamusmiehille tiedon kunnan rahoituksen tilasta. Julkistus oli ministeriön ns. informaatio-ohjausta. En tunne syitä, miksi ministeriö lakkautti talouslukuun perustuvan seurannan luopuessani virasta.
Kirjoituksessani kannoin huolta, että reilun vuosikymmen kokemukset KPL:n soveltamisesta eivät näytä antavan aihetta julkiseen pohdintaan. Siksi kysyin, missä vika; lainsäädännössä, soveltajissa, valvojissa vai kaikissako? Syntyi mielikuva, että Kuntaliitto ja ministeriöt eivät ole seuranneet ja valvoneet kunnallista tilinpitoa. Katsoin, että kuntaliiton tutkijat ovat osoittaneet järjestelmän tuottaneen tuloksen, jolla rahoittajien – valtion ja veronmaksajien – on aihetta epäillä järjestelmän pätevyyttä, ainakin sen informaatiota maksajille.
Edustuksellisen päätöksenteon tilivelvollisuus toteutetaan kirjanpidon ja tilinpäätöksen sekä luotettavan tarkastustoiminnan instituutioilla. Kunnallisessa toiminnassa tilitetään kaksi kolmannesta maan julkisista menoista. Verorahojen moitteeton kirjanpito-, tilinpäätös- ja tarkastustapa ovat kuntien uskottavuuden perusta.
Tilinpitoa koskevan lainsäädännön ajanmukaisuudesta on ensisijaisessa vastuussa valtiovarainministeriön kuntaosasto. En oikein usko, että kuntalain säännöksillä järjestelmää korjataan? Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston toimesta kuntia sitovaa ohjausta tulisi pian terävöittää ja pohtia rahoitusasemaa ilmaisevien tunnuslukujen käyttöönottoa. Sitä varten kannattasi järjestelmän heikkouksia selvittää, mistä kuntien rahoitusvaje ja ylivelkaantuneisuus johtuu, onko tilanteeseen syynä tilinpäätösten ”tuunaus” ja luova kirjanpitokäytäntö. Avoin keskustelu tästä palauttaisi luottamuksen kuntien toimintaan – sitä pitäisin hyvin tärkeänä tavoitteena tässä poliittisen murroksen ilmapiirissä

 Mikko Lund