Eilen vietettiin Suomessa kansallista Veteraanipäivää, jonka pääjuhla oli Turussa. Juhlassa nousi esille veteraanien ja maanpuolustuksen asia. Veteraanien joukko kuivuu vuosi vuodelta pienemmäksi. Silti on erikoista, että vaikka veteraaneja on aina vain vähemmän, niin silti suomalainen yhteiskunta ei saa näiden miesten ja naisten asiaa hoidetuksi kuntoon. Se on jotenkin ihmeellinen ja käsittämätön asia.
Toinen kestoaihe suorastaan on kysymys maanpuolustuksesta, josta varsinkin miehet jaksavat päristä partaansa. Maanpuolustusaatteen taustalla kummittelee edelleen myös Venäjä-pelko, ennakkoluulot ja jopa pelot, joita rajanaapuriin liitetään. Sen takia on hyvä näistä asioista keskustella ja saattaa mahdolliset ennakkoluulot, pelot ja viha keskusteltavaksi ja tutkittavaksi. Voi kysyä, onko näille tunnereaktioille vastaavuutta enää tämän päivän Venäjään.
Onnittelut Veteraanipäivän johdosta meidän vetraaneille!
Tänä päivänä Venäjä näyttäytyy Suomelle hyvänä naapurina ja ystävällismielisenä valtiona, joka on meille tärkeä yhteistyö- ja kauppakumppani.
Silti on hyvä kysyä: Mistä Venäjässä on kysymys?
Eversti Nordberg on kirjoittanut kirjan ja arvelee, kuten vain sotilas voi arvella:
Venäjän uhka voi kasvaa
Nordberg pohtii Suomen puolustuksen tilaa ja arvelee Venäjän sotilaallisen mahdin olevan suurimmillaan 2039 (HS 15.4.2011)
Aluepuolustuksen kannattaja uskoo suureen aseistettuun reserviin.
Eversti evp. Erkki Nordberg on kirjoittanut kirjan ”Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä. Helsingin Sanomat, toimittaja Juha- Pekka Raeste, on tehnyt kirjasta arvion. Kirjassa esitetään ennuste: Suomi liittyy ennen vuotta 2018 Natoon. Nato ja EU kuivuvat mitättömäksi vuoteen 2039 mennessä. Tuolloin Suomessa on tuudittauduttu ruususenuneen, aluepuolustus ja suuri reservi aseineen on ajettu alas, ja samaan aikaan Venäjän asevoimat ovat vahvemmat kuin koskaan.
Kirja ei käsittele sitä, miksi Suomessa pitää olla puolustusvoimat, mutta rivien välistä on luettavissa, että Venäjää vastaan tässä edelleen puolustaudutaan. Eihän se ole ihme, jos upseeri saamansa SOTILAALLISEN KOULUTUKSEN POHJALTA KUVITTELEE, ETTÄ VIHOLLINEN TULEE AINA IDÄSTÄ.
Presidentti Koivisto, jota muuten pidän erittäin viisaana miehenä, on tutkinut Venäjää. Tutkimuksensa hän on julkaissut kirjana Venäjän idea. Kirjan johtopäätös on, että Venäjän idea on laajentuminen. Koivisto oli Moskovassa Venäjän idea- kirjan tiedotustilaisuudessa. Siellä venäläiset toimittajat kysyivät, mikä sitten olisi Suomen idea. Koivisto vastasi: Kysymys olemassaolosta!
Nordberg käsittelee kirjassaan Suomen sotilaallismaantieteellistä ja strategista asemaa Venäjän naapurina ja käy läpi asevelvollisuus- ja pakka-armeija- vaihtoehdot. Kirjan julkistamistilaisuudessa Nordberg oli sanonut olevansa laajan reservin ja aluepuolustuksen kannattaja. Todennäköistä on, että suomalaiset käyvät metsästysasein sissisotaa mahdollista miehittäjää (Venäjää?) vastaan. Rynnäkkökivääreitä pitäisi olla puolen miljoonan miehen tarpeisiin vuonna 2039.
Aluepuolustuksen alasajo alkoi Norbergin mukaan 1990-luvulla ja kiihtyi 2000- luvulla. Reservin tulevaisuuden hän näkee huonona. Syitä tähän ovat väestörakenne, nuorten miesten syrjäytyminen ja hoivatyöhön tarvittavan maahanmuuttajaväestön puolustustahdon puute.
Eversti Norbergin listaan olisi voinut lisätä nuorten miesten huonon kunnon. Minusta on selvää, ettei nykynuoriso olisi selviytynyt samasta, mistä veteraanit talvisodassa tai jatkosodan puolustustaisteluissa selvisivät. Silloin Suomen joukoissa oli metsä- ja rakennustöiden karaisemia miehiä, maanviljelijöitä ja tehdastyömiehiä, jotka olivat tottuneet ruumiillisen työhön ja pakkaseen. Nuorten miesten syrjäytyminen on niin iso ongelma, että on ihan oikein olettaa, ettei heistä ole Suomen puolustajiksi tositilanteessa.
Mielenkiintoista pohdintaa tässä irtoaa Nordbergilta. Kirja voi herättää myös mielenkiintoisen keskustelun. Puheenjohtajien vaalikeskustelussa maanpuolustus ei synnyttänyt suuria intohimoja. Selvimmin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kiivaili Suomen edun ja maanpuolustuksen puolesta.
Keskustelua tarvitaan, minkälaiset puolustusvoimat Suomi tarvitsee 2020 -2040, minkälaisen reservin Suomi valitsee, miten puolustusvoimia uudistetaan, mitä joukko-osastoja lakkautetaan, huolehditaanko alueellisesta puolustuksesta, paljonko puolustukseen sijoitetaan rahaa. Vaikeita tulevaisuuteen liittyä asioita.
Lisäksi on nähtävä, että pienellä maalla ei ole varaa kovin kalliiseen puolustukseen. Suurvaltoja vastaan emme pysty puolustautumaan. Viisautemme voi olla ulkopolitiikassa, joka huolehtii hyvistä suhteista kaikkiin ilmansuuntiin. Onko meillä niin hyvät ulkopolitiikan hoitajat, että kykenemme hoitamaan mahdolliset uhkat ja kriisit ulkopolitiikan keinovalikoimalla tapaamisten, neuvottelujen ja keskustelujen sekä valtiovierailujen avulla?
Turvallisuudesta on aika keskustella!
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti