Tasan kaksi viikkoa vaaleihin. Tärkeintä on äänestää!
Vaaligallupit ovat osoittaneet toistuvasti SDP:lle alle 20 prosentin kannatusta. Tosiasia on, että vaalit ratkaistaan laskettujen, hyväksyttyjen äänestyslippujen perusteella. Siksi päähuomio on asetettava siihen, että ihmiset menevät äänestämään.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti jäi alhaisemmaksi kuin koskaan vuoden 1945 vaalien jälkeen. Äänestysprosentti oli 67,8 eli 1,9 prosenttiyksikköä pienempi kuin 2003 vaaleissa. Riihimäen äänestysprosentti oli 64,3, ja kaikkein huonoimmalla ’äänestysalueella Peltosaaren koululla 54,2. SDP:n äänimäärän romahdusta kuvaa Riihimäellä vuoden 2003 eduskuntavaalien 5 589 demariäänen menetys vuonna 2007 4 441 ääneen. Pudotus peräti 1148 ääntä.
Tutkimuksessaan Puuttuva punainen viiva professori Tuomo Martikainen osoittaa äänestämättömyyden liittyvän ihmisten huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen. Martikaisen mukaan useiden vuosikymmenien aikaan eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset ovat päätyneet hyvin samankaltaisiin tuloksiin:
Syrjäytyminen ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on tekijä, joka saa monen kääntämään selkänsä äänestämiselle.
Sivuuttaa ei voi myöskään yhteiskunnallista tietämättömyyttä. Monelle äänestäjälle on todellinen vaikeus löytää itselle sopiva puolue, mutta vielä suurempi ongelma voi olla sopivan ehdokkaan löytäminen. Nämä vaikeudet koskevat tutkimusten mukaan erityisesti nuoria äänestäjiä. Mutta kyllä tällaista vaikeutta on ikääntyvälläkin väestöllä. Onhan se käsittämätöntä, että kolmasosa kansalaisista ei tiedä, onko SDP hallituksessa vai ei.
Vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaalitutkimukset osoittavat, että vain noin joka toisella äänioikeutetulla on ollut vakiintunut puoluekanta. Äänestyspäätökseen vaikuttaa yhä enemmän ehdokas kuin puolue, esimerkiksi 2007 puoluetta piti ensisijaisena äänestyspäätöksen perustana 48 prosenttia ja ehdokasta 51 prosenttia. Kaksi kolmasosaa korosti myös puoluejohtajan henkilöä oman valintansa perusteena.
Näissä vaaleissa SDP: lla on hyvä yhteiskunnallinen ohjelma ja hyvät ehdokkaat, joita sopii tarjota ihmisille. Suuri ongelma vain taitaa olla siinä, että viesti ei mene itsestään perille.
Vaaleihin on aikaa tasan kaksi viikkoa. Puolueen on saatava aktivoitua kaikki mahdolliset vaalityöntekijät liikkeelle. Meidän on keskusteltava ihmisten kanssa politiikasta. Tärkeää on korostaa äänestämisen tärkeyttä.
Perussuomalaisten nousun syyt
Risto E. J. Penttilä on löytänyt seitsemän syytä perussuomalaisten nousulle. Penttilä kirjoittaa asiasta Suomen Kuvalehden blogissa. Penttilän kirjoitus on luettavissa kokonaan http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/risto-e-j-penttila-seitseman-syyta-soinin-nousuun
Ohessa tiivistelmä Penttilän analyysistä.
Ensimmäinen syy perussuomalaisten nousuun on Eurooppa. 43 prosenttia suomalaisista vastusti vuoden 1994 kansanäänestyksessä liittymistä Euroopan unioniin. Niin kauan kuin Suomella ja Euroopalla meni hyvin, he olivat hiljaa.
Toinen syy on nuorten miesten viha. ”Todellako?” oli minun reaktioni kun eräs nainen tämän asian minulle Kuopiossa ilmaisi. Mutta kyllä tässä taitaa olla vinha perä.
Kolmas syy on perusteollisuuden ahdinko.
Perusduunarille ei oikein tahdo enää löytyä Suomesta töitä. Tämä on tiedetty jo pitkään. Uutta on se, että perusinsinöörillekään ei tahdo löytyä töitä. Ei siis ihme, että perusteollisuuden varaan oman elämänsä rakentaneet suomalaiset turhautuvat ja lähtevät liikkeelle.
Neljäs syy on poliittinen korrektius.
Kylmän sodan aikana Veikko Vennamo sai vauhtia siitä, että kyseenalaisti idänsuhteiden erinomaisuutta kailottaneen virallisen totuuden. Nyt perussuomalaiset saavat vauhtia siitä, että kyseenalaistavat monikulttuurisuuden autuuden.
Viides syy perussuomalaisten nousuun on pelko.
Elämme globaalia murrosta, joka mielestäni on syvempi kuin kylmän sodan päättyminen. Murrokset saavat ihmiset haikailemaan menneiden aikojen perään.
Kuudes syy perussuomalaisten nousuun on kiusanteko.
Kiusa se on pienikin kiusa, sanoo vanha sananlasku. Tällainen kiusanteko on jo suurta herkkua. Kuinka usein suomalaisten on mahdollista panna poliitikkojen housut tutisemaan pelkästään sillä, että vastaa gallupkyselyyn aikovansa äänestää tiettyä puoluetta. Tilaisuus on liian houkutteleva.
Seitsemäs syy Timo Soinin nousuun on muiden ylimielisyys.
En ole ottanut Soinia tosissani. Olen pitänyt häntä suhteellisen harmittomana, lupsakkana miehenä, jolla ei ole mitään merkittävää sanottavaa. Olen ollut väärässä. Soinilla ei ehkä ole kovin paljon omaperäisiä analyysejä tai argumentteja, mutta hän kuuntelee kansaa. Hänen merkityksensä on siinä, että hän toimii tavallisen kansan äänitorvena.
Perussuomalaiset ovat antiteesi sille markkinatalouden, eurooppalaisuuden ja globalisaation agendalle, jota nuorsuomalaiset 1990-luvulla edustivat. He ovat vastakkaisia myös siinä mielessä, että he ovat onnistuneet niissä kahdessa asiassa, joissa nuorsuomalaiset epäonnistuivat: he ovat saaneet tavallisten suomalaisten kannatuksen ja ylittäneet uskottavuuskynnyksen. Ei mikään huono saavutus.
Risto E. J. Penttilä osuu lähelle oikeaa!
Mikko Lund
Perusduunarille ei oikein tahdo enää löytyä Suomesta töitä. Tämä on tiedetty jo pitkään. Uutta on se, että perusinsinöörillekään ei tahdo löytyä töitä. Ei siis ihme, että perusteollisuuden varaan oman elämänsä rakentaneet suomalaiset turhautuvat ja lähtevät liikkeelle.
Neljäs syy on poliittinen korrektius.
Kylmän sodan aikana Veikko Vennamo sai vauhtia siitä, että kyseenalaisti idänsuhteiden erinomaisuutta kailottaneen virallisen totuuden. Nyt perussuomalaiset saavat vauhtia siitä, että kyseenalaistavat monikulttuurisuuden autuuden.
Viides syy perussuomalaisten nousuun on pelko.
Elämme globaalia murrosta, joka mielestäni on syvempi kuin kylmän sodan päättyminen. Murrokset saavat ihmiset haikailemaan menneiden aikojen perään.
Kuudes syy perussuomalaisten nousuun on kiusanteko.
Kiusa se on pienikin kiusa, sanoo vanha sananlasku. Tällainen kiusanteko on jo suurta herkkua. Kuinka usein suomalaisten on mahdollista panna poliitikkojen housut tutisemaan pelkästään sillä, että vastaa gallupkyselyyn aikovansa äänestää tiettyä puoluetta. Tilaisuus on liian houkutteleva.
Seitsemäs syy Timo Soinin nousuun on muiden ylimielisyys.
En ole ottanut Soinia tosissani. Olen pitänyt häntä suhteellisen harmittomana, lupsakkana miehenä, jolla ei ole mitään merkittävää sanottavaa. Olen ollut väärässä. Soinilla ei ehkä ole kovin paljon omaperäisiä analyysejä tai argumentteja, mutta hän kuuntelee kansaa. Hänen merkityksensä on siinä, että hän toimii tavallisen kansan äänitorvena.
Perussuomalaiset ovat antiteesi sille markkinatalouden, eurooppalaisuuden ja globalisaation agendalle, jota nuorsuomalaiset 1990-luvulla edustivat. He ovat vastakkaisia myös siinä mielessä, että he ovat onnistuneet niissä kahdessa asiassa, joissa nuorsuomalaiset epäonnistuivat: he ovat saaneet tavallisten suomalaisten kannatuksen ja ylittäneet uskottavuuskynnyksen. Ei mikään huono saavutus.
Risto E. J. Penttilä osuu lähelle oikeaa!
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti