Oman edun tavoittelu ja eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen!

Uskokaa nyt pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen:

Oman edun tavoittelu ja eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen!

Kokoomuksen  Jyrki Kataista ja keskustan Mari Kiviniemeä ja hallituspuolueiden  koko silmäätekevää puoluejohtojen esikuntaa kehotan tutustumaan HS:n kultuurisivulla 13.4. julkaistuun Mikko Majanderin artikkeliin Eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen. Mikko Majander haastaa todistajakseen brittiläisen Tony Judtin, joka on historoitsija ja jolta on merkittävä teos, Huonosti käy maan. Majanderin mukaan kirja ei ole pessimistinen profetia, vaan analyysi aktiivisen valtion puolesta. Politiikka näyttää säilyvän kansallisena, vaikka talous ei niin tekisikään.

Finassikriisit ovat palauttaneet kovan kautta mieleen, että markkinat  eivät ohjaudu omillaan ihmisten onneksi. Vain demokraattisella valtiolla on oikeus ja mahdollisuus toimia  ”välittävänä instituutiona” kansalaisten ja suuryritysten tai kansainvälisten virastojen välillä.

Majander kirjoittaa, että ”aikamme ahdingon ydin on Judtin mukaan siinä, että aineellisen oman edun tavoittelu on nostettu hyveeksi, joka sumentaa tajun yhteisistä päämääristä. Eiväthän liberalismin ja kapitalismin kantaisät tätä tavoitelleet, hän muistuttaa siteeraamalla Adam Smithiä  ja John Stuart Milliä. Erityisesti Judt nojaa Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin  tutkimuksiin, jotka vahvasti viittaavat pienten tuloerojen olevan avain  yleiseen hyvinvointiin, mitattuna melkeinpä millä tahansa mittarilla.

Majander kirjoittaa:

”Wilkinson ja Picett lähtevät siitä havainnosta, että maailman vauraimmissa maissa onnellisuus ei enää kasva rikastumalla lisää. Sen sijaan tasaisempi tulonjako tuottaisi paremman yhteiskunnan kaikille, myös äveriäälle eliitille. Taloudellisen kasvun tavoittelu tuntuisi olevan turhaa puuhaa tai suorastaan vahingollista, koska se vain koettelee maapallon ekologista kestokykyä. Mutta onko tästä oravanpyörästä irtipääsyä?”

Wilkinson ja Picett ovat perustaneet eriarvoisuuden vähentämistä ajamaan säätiön ja uhoavat kirjansa päätössanoiksi:

”Nyt meidän on aika astua esiin ja takoa maailman päähän järkeä.”

Historoitsija Tony Judt kuoli viime syksynä 62 vuoden iässä. Hautaan hänet vei ALS-tauti.

”Myös Tony Judtilla oli kuolemaa tehdessään halua optimismiin, että itsekkäät vuosikymmenet olisivat takanapäin.”

”Mutta jos luulemme tietävämme, mikä on väärin, meidän on toimittava tuon tiedon pohjalta, hän lisäsi jalostaen näin Marxin mottoa filosofian tehtävästä.”

Majander tiivistää: Se on myös suomalaisille sopiva velvoite älymystöstä äänestäjiin, varsinkin näin vaalien aikaan!

Ilta-Sanomat  13.4.2011: Kiviniemen arvostelu asialliselle pohjalle!

Ilta-Sanomat on pääkirjoituksessaan huolissaan vaalitilaisuuksien häirinnästä ja ilkivallasta, joista on tullut eräänlainen ”uskalsinpas- villitys”, joka voidaan tulkita ”hunsvottien hyökkäykseksi kansanvaltaa vastaan”.

Lehden mukaan oli paikallaan, että oikeusministeri Tuija Brax (vihr) muistutti vaalimainontaan kohdistetun ilkivallan olevan rikoslain nojalla rangaistavaa.

Lehti suree yhteen asiaan tarttumista, vaikka järeämpiäkin arvostelumahdollisuuksia on tarjolla.

Lehti kirjoittaa:

”Raskauttavinta Kiviniemen kampanjassa on haluttomuus kertoa, miten yhteiskunnan menoja leikataan, jos veronkorotuksen ja talouskasvu eivät tuo nykyisen menotason säilyttämiseen tarvittavaa pelivaraa.

Kiviniemi pelkää jäävänsä lyhytaikaiseksi kertakäyttöministeriksi ja asettelee sanojaan tämä pelko takaraivossa, mutta jotain tähän saakka kuultua täsmällisempää olisi syytä uskaltaa kakaista. Sanojaan varova Kiviniemi jättää itsestään vaalikeskusteluissa ynseän virkanaisen vaikutelman.

Äänestäjät kuulisivat mielellään Kiviniemen suusta jotain eritellympää kuin keskustan lupauksen perusturvan koskemattomuudesta. ”

Näinhän se on, mutta onko nyt kuitenkin vähän kohtuutonta odottaa Kivinimeltä mitään kovin konkreettista tästä kuten muistakaan asioista.

Onhan nähtävä, että Kiviniemi on johtanut lähinnä toimitusministeriötä, jolta ei ole auennut mitään ehdotuksia yhteiskunnan kehittämiseksi tai sen suoranaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kiviniemi on vetänyt  kuin virkamieshallitusta, joka on pyrkinyt saattamaan loppuun edeltäjänsä aloittamat hankkeet.

Kiviniemi  ei ole päässyt irti roolistaan edes vaalikamppailussa.  Vastauksia ei ole saatu kysymyksiin. Puoluejohtaja ja pääministeri Kiviniemeä on leimannut ylimielisyys. Hän on ollut töykeä ja  ynseä virkanainen.

Mikko Lund