Maan tapa ei pyhitä laitonta menoa

Maan tapa ei pyhitä laitonta menoa

 

Keskustan vaalirahajutun toistuva käsite on ollut maan tapa. Tekijät eivät mielestään ole tehneet mitään laitonta. He ovat toimineet niin kuin on ennenkin näissä yhteyksissä toimittu.

Vuoden ja kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta saanut keskustan entinen kansanedustaja Jukka Vihriälä huomautti prosessin aikana, että ”kaikki järjestöt” antoivat menneinä vuosina rahaa. Hänen mielestään tätä käytäntöä yritetään kriminalisoida taannehtivasti.

Viiden kuukauden ehdolliseen vankeustuomion luottamusaseman väärinkäytöstä saanut keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen viittasi niin ikään takavuosiin: ”Se, mikä viime vuosikymmenellä oli tavallinen käytäntö, ei ole enää yhtä hyväksyttävää.”

 

Vaalirahakeskustelu alkoi toukokuussa 2008, kun keskustan silloinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli kertoi tv-haastattelussa rikkoneensa vaalirahoituslakia. Kalli sanoi Ylen A-studion haastattelussa, ettei ollut ilmoittanut vaalirahojensa lähteitä lain vaatimalla tavalla, koska lain noudattamatta jättämisestä ei saa rangaistusta.

Kesän 2008 alussa julkisuuteen nousi myös Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistys. Se oli tukenut suurten puolueiden ehdokkaita vuoden 2007 eduskuntavaaleissa lähes puolella miljoonalla eurolla.

Jupakassa Suomen maine maailman vähiten korruptoituneena maana kärsi pahan kolauksen.

Keväällä 2009 vaalirahoituslaki uusittiin. Muun muassa ilmoitusvelvollisuutta tiukennettiin, ja lain rikkomisesta seuraa myös uhkasakko.

Keskustalaisille ja kaikille muillekin puolueille on huomautettava hyvin painokkaasti: Maan tapa ei kuitenkaan pyhitä laitonta menettelyä. Ehdolliseen vankeustuomioon johtaneet teot ovat ajalta, kun Vihriälä toimi Raha-automaattiyhdistyksessä. Vaalirahoitussotkut toivat miehelle lähtöpassit RAY:n hallituksen puheenjohtajan paikalta vuonna 2009. Nyt Helsingin käräjäoikeus langetti 1,5 vuoden ehdollisen vankeustuomion törkeästä lahjuksen ottamisesta. Nuorisosäätiön entinen asiamies Heikkinen tuomittiin törkeästä lahjuksen antamisesta vuoden ehdolliseen.

"Käräjäoikeus on todennut, että Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen on vuosina 2001 - 2007 antanut RAY:n hallituksen puheenjohtajana toimineelle Vihriälälle yhteensä noin 35.000 euron lahjat, jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan Vihriälän toimintaan RAY:ssä. Nuorisosäätiön on samaan aikaan saanut useiden miljoonien eurojen avustukset RAY:ltä. "

"Vihriälän on todettu pyytäneen ja ottaneen vastaan vuosina 2001 - 2007 Nuorisosäätiöltä ja muilta RAY:n avustuksensaajilta yhteensä noin 42.000 euron lahjat."

Kaikkosen johtama Nuorisosäätiö halusi ostaa taidetta. Miksi taidetta piti ostaa ylihintaan RAY:n puheenjohtajalta Jukka Vihriälältä? No tietysti siksi, että haluttiin tukea puoluetoverin vaalityötä ja varmistaa RAY:n avustusten saanti säätiölle.Nuorisosäätiön asiamies antoi Vihriälälle vuosina 2001–2007 myös noin 35 000 euron arvoiset lahjat.
Kaikkosen lausunnoista oli pääteltävissä, että Kaikkonen ei tykkää tuomiostaan. Tuomiosta mahdollisesti valitetaan. 

Ylen haastattelussa Kaikkonen totesi:
“Se, miksi en valittaisi, se liittyisi lähinnä siihen, että tässä on jo vuosia tuhraantunut muutenkin mokoman asian takia ja olisi mukava joku kaunis päivä päästä eroon tästä riesasta. Mutta sinänsä oikeana en tuota tuomiota pidä”, hän sanoi. Kaikkonen kuitenkin arvioi, ettei hänen pidä jättää paikkaansa eduskunnassa eikä Tuusulan valtuustossa, vaikka tuomio säilyisikin tällaisenaan. Hän korostaa, että Nuorisosäätiö-jupakka on ollut tiedossa jo viime eduskunta- ja kuntavaaleissa.

Luottamusaseman väärinkäytöstä tuomittu Kaikkonen jakoi Nuorisosäätiön puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä vaalirahaa itselleen ja keskustapoliitikoille. Kaikkiaan säätiö jakoi vaalirahaa 90 000 euroa.


Kaikkinensa tämä vaalirahasotku on hyvä ja tervehdyttävä asia. Se tulee putsaamaan politiikkaa ja poliittista toimintaa. Asiaan liittyvä julkisuus pudistaa jo sinänsä tapoja ja käytäntöä. Meidän on tunnustettava, että poliittinen päätöksenteko kaipaa tervehtymistä. Politiikka kaipaa kansalaisten luottamusta. Voi olla, että tervehtyminen on edellytys luottamuksen synnylle.


Mikko Lund