Isäntä/renki -suhteen roolit sekaisin Riihimäen kaupungin päätöksenteossa
Kehityspäällikkö Ritva Mustonen havaitsee jälkikäteen (AP 16.12), että valtuuston Riihimäki -lisään tekemä budjettilisäys – kas kummaa - täytyykin kattaa lainalla. Se kasvattaa ns. syömämenolla ennestään tuloihin nähden kriittiselle tasolle noussutta velkakantaa. Valtuuston tekemä lisäys on velkasalkussa vain sirunen pohjalla.
Miksi viranhaltija vasta jälkikäteen näkee tarpeelliseksi neuvoa valtuutettuja lisäyksen ”oikein hoidosta”? Neuvo ”isännilleen” velvollisuudesta kokouksessa kattaa tekemänsä budjettilisäys leikkauksella muista menoista ei istu valtuutetun asemaan päättäjänä. Varmaankin käytös harmittavalla tavalla poikkesi valmistelusta. Kaupunginhallitus ja virkaeliitti saivat kynsilleen! Jälkiviisaus nyt on kai balsamia haavaan.
”Lisäysmokan” synnyn käsittelyä julkisuudessa ja sisältöäkin voi lukija ihmetellä? Selitys on kovin osoitteellinen. Kokousväsyneet valtuutetut ja puheenjohtajiston rutiinit pettivät. Ja tämä tapahtui kehityspäällikön, kaupunginjohtajan, hallintojohtajan ja kaupunginsihteerin silmien edessä ja heidän puhevaltansa mahdollisuuksien vallitessa! Hehän ovat läsnä kokouksessa neuvoakseen ja huolehtiakseen asianmukaisesta kokouksen kulusta. Siitä heille maksetaan kokouspalkkiota. Selittelystä päällimmäisenä juolahtaa mieleen virkavastuun välttely. ”Rengit” pakenevat isännän selän taakse, vaikka heidät on palkattu avustamaan päätöksentekoa. Sitten vielä puhutaan lillukanvarresta, kun isännöintivastuulla oleva suo palaa!
En liene väärässä. Kehityspäällikön toimenkuvaan kuuluu talousarvion ja suunnitelman valmistelu, myös siihen liittyvän prosessin hoitaminen kaupunginhallituksessa ja valtuustossa sekä läsnäolo kaikissa kokousvaiheissa. Virkapöydällä on talouden kokonaisuuden ja sen tasapainon suunnittelu!
Meitä kuntalaisia puhuttelevampaa ja kehityspäällikön virkavelvollisuuksien kannalta hyödyllisempää olisi voinut olla käyttää julkisuutta kokouksessa esille tulleeseen vakavaan huoleen. Velkojen määrä on peruspalveluiden rahoituksen suuri uhka. Kertominen julkisuudessa sitä koskeneesta äänestyksestä olisi ollut kansalaisia enemmän kiinnostava ja tullut tarpeeseen. Minä ja pieni joukko taloudenpidosta vastuuta tuntevia valtuutettuja hävisimme, kun uskalsimme ehdottaa, että kaupunginhallitus velvoitettaisiin tekemään pikaisesti selvitys velkakannan lyhentämisestä ja puristamaan se ohjelmaksi, jolla saatetaan kaupungin velkaisuusaste maan kuntien keskimääräiselle tasolle. Talouden tilannetajua osoittavan vähemmistön ajatuksen tyrmäsi suuri valtuutettujen enemmistö! Miksi?
Jään odottamaan kehityspäällikön asiantuntevaa kirjoitusta velkatasapainoon pyrkineiden valtuutettujen ehdotuksen sopimattomuudesta kaupungin kuralla olevan talouden tilanteeseen. Helpoltahan tasapainotus ei näytä, kun katselee parhaillaan tiedotusvälineissä esillä olevia haasteita julkisen talouden kestävyysvajeen kuromisesta. Mutta silti se olisi kaupungin taloudenpidossa tehtävä!
Oliko virkaeliitin ja valtuuston enemmistön intressi yhteinen, kun yhdessä peitellään kaupunkilaisilta pitkään jatkunutta kehnoa taloussuunnittelua ja ylimitoitettua kehitys- ja investointipolitiikkaa? Tulojen enemmyydellä menoista voidaan vain velkoja lyhentää, millä aikataululla ja millaisin toimin se sujuu kaupungissa, siitä kuntalaiset ovat kiinnostuneita.
Mikko Lund
Kaupunginvaltuutettu (sd)
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti