Filosofi Pekka Himanen ei ole huijari, mutta valtio voisi olla tarkempi rahan käytössä

Filosofi Pekka Himanen ei ole huijari, mutta valtio voisi olla tarkempi rahan käytössä

 

Aarno Laitinen kysyi Iltalehdessä (2.3.2013), onko filosofit huijareita ja me muut hölmöjä. Laitinen pyysi ajattelemaan vaikka Pekka Himasen raporttia, mikä siinä maksaa 700 000 euroa. Siitä vaan aiotaan maksaa, vaikka haketta ei ole edes kilpailutettu puhumattakaan siitä, mitä raportti tarjoaa. Mitä on ajateltava valtiosta, joka on valmis maksamaan raportin ?

 

Hanke toteutti ensimmäisen Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin foorumin marraskuussa 2012. Tässä ensimmäisessä tilaisuudessa julkaistiin tutkimushankkeen ylimääräinen raportti: Sininen kirja: Suomen kestävän kasvun malli – Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi, jonka on tutkimushankkeen pohjalta kirjoittanut professori Pekka Himanen. Sininen kirja ei ole kansainvälisen tutkimushankkeen loppuraportti, vaan sen tarkoituksena oli toimia keskustelunavaajana. Kirja erillisenä julkaisuna ei sisälly sopimuksen velvoitteisiin, vaan professori Himanen kokosi sen keskustelun tueksi foorumin osallistujien käyttöön.
Raportti tarkastelee kestävän kasvun mallia, kestävää ekologisuutta, kestävää hyvinvointia ja kestävää taloutta. Johtopäätöksenä on kehityksen päämäärä: arvokas elämä.'

Himanen kirjoittaa:

“Meillä on kehitysmalli, joka ei tee meitä onnellisiksi mutta tuhoaa

planeettamme.”

“Viimeiset 50 vuotta on keskitytty siihen, miten vähentää pahoinvointia.

Seuraavat 50 vuotta on keskityttävä siihen, miten varsinaisesti edistetään

hyvinvointia.”

Näihin toteamuksiin voisi kärjistää vanhan teolliselta ajalta periytyvän kasvumallin kriisin.

 

Himasen mukaan kestävän hyvinvoinnin suhteen teollisen ajan hyvinvointivaltiolla on informaatioajassa edessään kolme suurta haastetta, joiden käsittelyyn se ei ole historiallisesti tottunut. Näihin haasteisiin vastaaminen on uudistetun hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista:

1. Elämäntavan haasteet

2. Talouden haasteet ja

3. Informationalismin haasteet 

 

Em. tarkastelun pohjalta Himanen esittää 10 teesiä: 

 

Talousteesi 1:

:

Informationalismin eli informaatioteknologian ja johtamis - ja työkulttuurin kautta

uudistetun organisoitumisen soveltaminen hyvinvointipalveluiden tuottavuuden

kasvattamiseen. Minimitasolla näin voidaan saada aikaan tuottavuuden

parantuminen vähintään 0,25 % yksiköllä, mikä merkitsee 2 miljardia euroa eli

hyvinvointivaltion kestävyysvajeen pienentymistä 1 % yksiköllä.

 

Talousteesi 2:

 

Johtamis - ja työkulttuuriin kehittämiseen panostamisen kautta työhyvinvoinnin

parantaminen. Minitasolla parantuneen työhyvinvoinnin kautta pystytään

saavuttamaan vähintään 20% vähennys työpahoinvoinnista johtuvista

työpanosmenetyksistä eli 2 miljardia euroa tuloksena olevien positiivisten

tuottavuusvaikutusten lisäksi.

 

Talousteesi 3:

 

Psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen kokonaisvaltaisesti panostamalla on

mahdollista vaikuttaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliisiin psyykkisiin

sairauksiin. Vaatimattomaksi aluksi näillä toimilla on tavoiteltava vähintään 20%

vähennys mielenterveyssyistä johtuviin työpanosmenetyksiin, mikä merkitsee 2

miljardia euroa. Pelkästään inhimillistä syistä tämä saa olla kuitenkin vain alku. 

 

Talousteesi 4: 

 

Työn ja hyvinvoinnin sopimus: Työllisyysasteen nostaminen

lamatason noin 70%:sta normaalille vähintään 75%:n.

 

Talousteesi 5: 

 

Työn ja hyvinvoinnin sopimus: Hyvinvointiyhteiskunnan eettisenä

perustana olevan “puolet antaa ja puolet saada”- periaatteen palauttaminen eli

työurien pidentäminen.

 

Suomen talouden näkymän avainlukuja

Työn tuottaavuus: Suomen työn tuottavuuden kasvun ennuste on

keskimäärin hieman yli 1,5 % vuodessa seuraavalla kahdella vuosikymmenellä

vuoteen 2030 ulottuen (VM 2010)

Talouskasvu: Suomen talouskasvun ennuste on keskimäärin noin 1,5 % bkt

kasvu vuodessa seuraavalla kahdella vuosikymmenellä vuoteen 2030

ulottuen (VM 2010; vrt. Goldman Sachs 2012)

Suomi sijoittuu kilpailukykyvertailuissa yhä kärkeen. Maailman

talousfoorumin kilpailukykyraportti arvioi Suomen maailman 3.

kilpailukykyisimmäksi taloudeksi (WEF 2012 ja 2011).

Silti: Suomen vien: on laskenut: Verrattuna vuosien 2000–2010 keskiarvoon

vuoden 2011 vienti oli 3 % yksikköä alempi suhteessa bkt:hen sekä laski myös

absoluuttisena euromääränä. Vien: laski vaikka Nokiaa ei huomioitaisi (Tulli

2012 ja Tilastokeskus 201

 

Talousteesi 6: 

 

Globaali verkostuminen eli irti kytkeytyminen Euroopan hitaasta

kasvusta ja järjestelmällinen kytkeytyminen nousevien talouksien

vientimarkkinoihin

 

Talousteesi 7:

Internet teknologian muille viennin lisäksi sen koko talouden

läpikäyvä soveltaminen tuottavuuskasvu.

 

Talousteesi 8:

‘

Kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin sopimus, joka ohjaa

tuottavuuskasvuun yhdistäen siihen vahvan turvan.

 

Talousteesi 9:

Edelläkävijyys ekologisesti kestävän talouskasvun luomisessa.

 

Talousteesi 10:

Kestävää kasvua tukeva verouudistus eli oikeudenmukainen,

kannustava ja kestävä verotus.

 

Lopuksi Himanen tarkastelee: Mikä on kestävän kasvun päämäärä? Toisin sanoen: Mikä

on kestävän kasvun arvoperusta ja kulttuurinen kehys? Tämä on samalla

vastaamista kysymykseen: Mitä on lopulta ‘kehitys’?

Teollista yhteiskuntaa hallitsi kehityksen päämääränä hyvin voimakkaasti talouskasvu. Pelkkä täsmentämätön

talouskasvu ei kuitenkaan enää riitä päämääräksi, yksinkertaisesti jo siksi että se on tullut ekologisesti

mahdottomaksi ja lisäksi sen suhde hyvinvoinnin lisääntymiseen on epäselvä (sama koskee bruttokansantuotetta)

kehityksen mittarina, sillä myös hyvinvointia vähentävä ja ekologisesti tuhoava tuotanto lasketaan bkt:n kasvuna.

 

Näin Himanen päätyy oikeudenmukaisuuden ideaan. tse asiassa koko oikeudenmukaisuuden idea jää helposti

käytännössä tyhjäksi, jos siihen ei yhdisty toisiin eläytymisen kyky. Miksi oikeastaan henkilö lopulta muuten välittäisi lainkaan ‘oikeudenmukaisuuden’ ideasta – siitä huolimatta, että hän on voinut ensin “alkuperäisestä

asemasta” käsin varmistaa itselleen hyvän lähtökohdan? Hänhän voisi yhteiskunnassa hyvän tosiasiallisen asemansa havaittuaan hylätä koko oikeudenmukaisuuden ajatuksen ja liittoutua toisten hyväosaisten kanssa poistaen huono- osais-

ten arvon: Miksi hän enää välittäisi lainkaan siitä, onko jokin ‘oikeudenmukaista’ jotakin toista kohtaan? Oikeuden -

mukaisuuden ylläpito yhteiskunnassa edellyttää siis myös välittävää eläytymistä toisiin samalla tavalla arvokkaina ihmisinä kuin itse: samanlaisina ihmisinä, joilla on myös elämässä oman arvokkaan elämän kaipuu. 

 

Lopuksi Himanen yrittää vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen “Miten elämä meni?” todeten: “Elin arvokkaan elämän. niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänfilosofisesti kokonaisena vastauksena. Silloin ihminen on elänyt elämän, jossa ovat toteutuneet mahdollisimman täydesti elämän, oikeudenmukaisuuden ja vapauden eettiset arvot sekä hyvinvoinnin (onnellisuuden), kukoistuksen (onnistumisen) ja merkityksellisyyden (tarkoituksen) elämän filosofiset päämäärät – välittämisen, luovuuden ja elämän kunnioittamisen kulttuurissa, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestävän kasvun mallin eli kestävän hyvinvoinnin, kestävän talouden ja kestävän ekologisuuden perusta. 

 

Kestävän kasvun mallin - teema vertautuu ajankohtaisuudessaan Kekkosen esittämään Onko Suomella malttia vaurastua tai Pekka Kuusen 1960- luvun sosiaalipolitiikkaan. Siinä missä Kekkonen ja Kuusi yksityiskohtaisesti ja ehdotuksiin perustuen tarjoavat mallin Suomelle teollistua ja nousta hyvinvointivaltioksi, Himasen malli ei yllä samaan loistokkuuteen. Himanen jää jotenkin kesken. Oikeudenmukaisuuden- teeman Himanen esittää minusta tyhjentävästi. Se on parasta koko raportissa. Kestävän kasvun kannalta Himanen korostaa mahdollisuuksien tasa- arvoa ja verotusta tasa- arvon takaajana. Mutta kirjoittaja ottaa yksilöfilosofisen lähtökohdan ja tasa- arvon tarkastelu jää kesken. 

 

Globalisaation oloissa tasa- arvon käsite on entistä ajankohtaisempi ja poliittisempi. Tasa- arvo edellyttää, että jokaisella ihmisellä on syntyperästään, ihonväristään, uskonnostaan ja asuinalueestaan riippumatta samanlaiset yhtäläiset mahdollisuudet kehittää kykyjään. Tämän takia olisi toivonut Himasen ymmärtävän tasa- arvon tärkeyden ja laativan siitä ihan konkreettisen ohjelman, mikä estää tasa- arvon toteuttamisen Suomessa ja mitä on muutettava ja korjattava, jotta tasa- arvo voisi toteutua. Onhan meillä yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät köyhyydestä ja toimeentulon ongelmista.

 

Arno Laitinen uskalsi epäillä, että yhtä hyvän raportin olisi saanut Varpaisjärven Esson baarifilosofeilta ja muutamalla oluella. Olen toista mieltä. Laitinen kertoo kyllä hyvän esimerkin, kuinka helsinkiläisessä ravintolassa tuli eräs filosofi vaatimaan silloiselta EU-komissaari Erkki Liikaselta EU- rahaa Small talk- oppaan kirjoittamiseen. Small talk- sehän on paskanjauhamista. Kyllä se osataan Suomessa ilman oppaan kirjoittamistakin, torjui Liikanen.

Kysymys kestävästä kasvusta ei ole niin yksinkertainen, että se voisi toteutua ilman älyllistä ja filosofistakin pohdiskelua.

 

Mikko Lund