Perusuomalaisten takki kääntyy niin ettei perässä pysy

Jaakonsaari: Takki kääntyy niin, että  saumat paukkuu

Liisa Jaakonsaari kirjoittaa Iltalehden blogissa 13.4.2011:

”Soinismi jää ilman muuta poliittiseen historiaan, jos ei muuten niin takinkäännösten mestarina. Ensiksi hän aloittaa rankan “maahanmuuttokriittisen keskustelun”, ja nyt hän on kertonut saksalaiselle lehdistölle, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on oikeansuuntaista. Kertomatta jäi, että hänen johtamansa puolueen listoilla on henkilöitä, joiden sisusuomalaisten vihapuheiden seurauksena maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut turvautumaan turvamiehiin.

Takki siis kääntyy Soinilla, niin että saumat paukkuu. Tätä ilmiötä sanotaan kaksilla korteilla pelaamiseksi, tuulenhaistamiseksi tai hienommin opportunismiksi. Tätä taustaa vasten kaikkien ns.vanhojen puolueiden johtajien puheet vaikuttavat selkeiltä, ryhdikkäiltä ja rehelliseltä.
Voin kuvitella, kun valpas media kyselee Soinilta uudestaan maahanmuuttopolitiikasta, niin Soini vastaa, että “kyllä merimiehen perseen pitää merivettä kestää” tai että me aloitimme maahanmuuttokeskustelun ja nyt se päättyy.”

Ks. tarkemmin  http://blogit.iltalehti.fi/liisa-jaakonsaari/2011/04/13/takki-kaantyy-niin-etta-saumat-paukkuu/

 Tällaista on poliittinen keskustelu. Iltalehti yrittää arvioida tarkemmin perussuomalaisten politiikkaa.

Iltalehti 13.4. arvelee kuitenkin perussuomalaisista: Sittenkin mahalasku?

IL listasi asioita, joiden takia perussuomalaisten nousu hyytyy ja gallup-luvut eivät toteudu. Mielenkiintoisia huomioita.

Hallituspeli

Timo Soini tarjoutui hallitukseen, jos saa erivapauden äänestää EU-takauksia vastaan. Kun muut puolueet torjuivat ajatuksen, Soini pyörsi äkkiä puheensa.

Soini on ahtaassa raossa. Perussuomalaisten kannattajat haluavat muutosta ja sitä voi tehdä vain hallituksessa. Mutta seuraavassa hallituksessa joutuu päättämään EU-takauksista.

Soinin soolot

Äänestäjän on vaikeata hahmottaa, mitä perussuomalaiset oikeastaan ajaa. Timo Soini on monesta asiasta ihan eri mieltä kuin puolueensa enemmistö.

Eduskuntaryhmä äänesti ydinvoimaa vastaan, mutta Soini liputtaa sen puolesta. Soini vastustaa aborttia, mutta suurin osa puolueen väestä kuitenkin kannattaa asiassa Suomen nykyistä lainsäädäntöä.

Silti vain Soinin mielipiteet näkyvät julkisuudessa. Puolueen kärki on niin kapea.

Vastus kovenee

Gallup-komeetasta on tullut muiden puolueiden päämaali. Soini joutuu vaaliväittelyissä altavastaajaksi, jolta tivataan linjauksia. Sutkauksia ei tiukoissa paikoissa enää kuulla.

Myös median ja Soinin kuherruskuukausi on ohi. Suuren puolueen puheenjohtajaa kohdellaan asemansa mukaisesti.

Mamu-into ohi

Eduskuntavaalien ykkösasiaksi ei noussutkaan maahanmuuton arvostelu. Muut puolueet tiukensivat omia linjauksiaan hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Perussuomalaisten mamu-kriittinen siipi on pysynyt tai pidetty poissa julkisuudesta. Ääriliikkeet aiheuttavat ihmisissä torjuntareaktion.”

Suunnitelma Suomelle

Thomas Wallgren on filosofi ja SDP:n kansanedustajaehdokas Helsingissä. Hän kirjoittaa blogia Uutispäivä Demariin. Wallgren puuttuu eriarvoistumiseen sekä esittää suunnitelman siitä, miten eriarvoisuus poistetaan ja miten vasemmisto saadaan nousuun.

Wallgren kirjoittaa:

Eriarvoistuminen on Suomen suurin ongelma. Eriarvoisuus on väärin ja aiheuttaa kärsimystä. Se myös estää Suomea toimimasta edelläkävijänä globaalin vastuun kysymyksissä.

Eriarvoistuminen sanotaan alkaneen Lipposen kaudella. Väitän silti, että varsinainen syy on vasemmiston taantuma. Neljäkymmentä vuotta sitten vasemmistopuolueilla oli enemmistö eduskunnassa. Näissä vaaleissa enää puolet tästä puolikkaasta antaa tukensa vasemmistopuolueille. Ei suomalainen oikeisto välttämättä halua edistää eriarvoisuutta. Mutta oikeiston politiikan reseptit usein johtavat eriarvoisuuteen.

Raha ja media suosivat oikeistoa. Vasemmisto voi siis nousta vain jos sen voima kansanliikkeenä on suurempi kuin rahan ja median voima.

Kansanliikkeen vahvistaminen vaatii kahta asiaa. Toiminnan pitää kehittyä aidossa ja suorassa vuorovaikutuksessa ja keskustelussa mahdollisimman monen ihmisen välillä ja siihen pitää saada mukaan paljon väkeä.

Olen tämän vaalikampanjan aikana käynyt kolmesti koputtamassa ovia. Vietimme kampanjaporukan kanssa Helsingin Kivikossa ja Jakomäessä yhteensä noin kuusi tuntia. Vastaanotto on ollut hirmuisen myönteinen ja olen oppinut paljon. Uskallan väittää, että ovien koputtamisella voi olla tärkeä osa Suomen palauttamiseksi tasa-arvon tielle.

Suomessa on karkean arvioni mukaan ainakin 2 miljoonaa kotitaloutta.  Ehdotan, että  Suomen vasemmistopuolueet päättävät tulevan eduskuntakauden aikana käydä yhteistyössä koputtamassa jokaisen suomalaisen kodin ovea kysymyssä neuvoa ja pyytämässä ihmisiä mukaan toimintaan.

Ehdotan myös, että ovenkoputuskampanjan yhteydessä on aina ainakin yksi avointen ovien tilaisuus tuhatta asukasta kohti. Tilaisuuksissa esittelemme vasemmistopuolueiden toimintaa ja pyydämme ihmisiä mukaan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Kokemukseni mukaan yksi ihminen pystyy tunnissa kiertämään kaksikymmentä ovea. Tämä koskee taajamia. Tahti maaseudulla on hitaampi. Kahden miljoonan ovenkoputus vie siksi noin 200 000 työtuntia. Jos 50 000 ihmistä osallistuu kampanjaan kullekin riittää siis neljän tunnin työpanos tai käynti 40 kotiovella osallistujaa kohti. Jos saamme mukaan kymmenen tuhatta vasemmiston aktivistia kierrämme kahden miljoonan kodin ovella jos kukin meistä on mukana parikymmentä tuntia. Tuhatkin aktiivista ihmistä tavoittaa kaikki suomalaiset kodit n. 200 työtunnin panoksella osallistujaa kohti. Tuhat ihmistä jotka kiertävät ovelta ovelle neljän vuoden aikana käy siis kaikkien suomalaisten ovilla noin neljän viikkotyötunnin panoksella. Jos mukana on kaksi tuhatta aktiivista ihmistä pari tuntia viikossa kultakin meistä neljän vuoden aikana riittää.

Minusta tällainen kampanja kannattaa toteuttaa. En usko, että se vie vasemmiston suureen nousuun neljässä vuodessa. Mutta jo kahden vaalikauden vastaavan kampanjan tulos voisi olla hyvinkin merkittävä. Kolmen vaalikauden sinnikäs työ voisi jo jättää pysyvän jäljen maamme ja ehkä maailman poliittiseen historiaan.

Ryhdymmekö hommiin?

          Hei Thomas!

Ehdotuksesi on hyvä ja ehdottomasti kannatettava. Koko vasemmiston ja työväenliikkeen on syytä myöntää alamäkensä.

Yhdessä, ei erikseen siitä on noustava.

SDP ei yksin kykene koputtamaan 2 miljoonaa ovea. Yhdessä vasemmistopuolueet pystyisivät sen tekemään.

Ei muuta kuin valmistelemaan hanketta!

Mikko Lund

Oman edun tavoittelu ja eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen!

Uskokaa nyt pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen:

Oman edun tavoittelu ja eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen!

Kokoomuksen  Jyrki Kataista ja keskustan Mari Kiviniemeä ja hallituspuolueiden  koko silmäätekevää puoluejohtojen esikuntaa kehotan tutustumaan HS:n kultuurisivulla 13.4. julkaistuun Mikko Majanderin artikkeliin Eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen. Mikko Majander haastaa todistajakseen brittiläisen Tony Judtin, joka on historoitsija ja jolta on merkittävä teos, Huonosti käy maan. Majanderin mukaan kirja ei ole pessimistinen profetia, vaan analyysi aktiivisen valtion puolesta. Politiikka näyttää säilyvän kansallisena, vaikka talous ei niin tekisikään.

Finassikriisit ovat palauttaneet kovan kautta mieleen, että markkinat  eivät ohjaudu omillaan ihmisten onneksi. Vain demokraattisella valtiolla on oikeus ja mahdollisuus toimia  ”välittävänä instituutiona” kansalaisten ja suuryritysten tai kansainvälisten virastojen välillä.

Majander kirjoittaa, että ”aikamme ahdingon ydin on Judtin mukaan siinä, että aineellisen oman edun tavoittelu on nostettu hyveeksi, joka sumentaa tajun yhteisistä päämääristä. Eiväthän liberalismin ja kapitalismin kantaisät tätä tavoitelleet, hän muistuttaa siteeraamalla Adam Smithiä  ja John Stuart Milliä. Erityisesti Judt nojaa Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin  tutkimuksiin, jotka vahvasti viittaavat pienten tuloerojen olevan avain  yleiseen hyvinvointiin, mitattuna melkeinpä millä tahansa mittarilla.

Majander kirjoittaa:

”Wilkinson ja Picett lähtevät siitä havainnosta, että maailman vauraimmissa maissa onnellisuus ei enää kasva rikastumalla lisää. Sen sijaan tasaisempi tulonjako tuottaisi paremman yhteiskunnan kaikille, myös äveriäälle eliitille. Taloudellisen kasvun tavoittelu tuntuisi olevan turhaa puuhaa tai suorastaan vahingollista, koska se vain koettelee maapallon ekologista kestokykyä. Mutta onko tästä oravanpyörästä irtipääsyä?”

Wilkinson ja Picett ovat perustaneet eriarvoisuuden vähentämistä ajamaan säätiön ja uhoavat kirjansa päätössanoiksi:

”Nyt meidän on aika astua esiin ja takoa maailman päähän järkeä.”

Historoitsija Tony Judt kuoli viime syksynä 62 vuoden iässä. Hautaan hänet vei ALS-tauti.

”Myös Tony Judtilla oli kuolemaa tehdessään halua optimismiin, että itsekkäät vuosikymmenet olisivat takanapäin.”

”Mutta jos luulemme tietävämme, mikä on väärin, meidän on toimittava tuon tiedon pohjalta, hän lisäsi jalostaen näin Marxin mottoa filosofian tehtävästä.”

Majander tiivistää: Se on myös suomalaisille sopiva velvoite älymystöstä äänestäjiin, varsinkin näin vaalien aikaan!

Ilta-Sanomat  13.4.2011: Kiviniemen arvostelu asialliselle pohjalle!

Ilta-Sanomat on pääkirjoituksessaan huolissaan vaalitilaisuuksien häirinnästä ja ilkivallasta, joista on tullut eräänlainen ”uskalsinpas- villitys”, joka voidaan tulkita ”hunsvottien hyökkäykseksi kansanvaltaa vastaan”.

Lehden mukaan oli paikallaan, että oikeusministeri Tuija Brax (vihr) muistutti vaalimainontaan kohdistetun ilkivallan olevan rikoslain nojalla rangaistavaa.

Lehti suree yhteen asiaan tarttumista, vaikka järeämpiäkin arvostelumahdollisuuksia on tarjolla.

Lehti kirjoittaa:

”Raskauttavinta Kiviniemen kampanjassa on haluttomuus kertoa, miten yhteiskunnan menoja leikataan, jos veronkorotuksen ja talouskasvu eivät tuo nykyisen menotason säilyttämiseen tarvittavaa pelivaraa.

Kiviniemi pelkää jäävänsä lyhytaikaiseksi kertakäyttöministeriksi ja asettelee sanojaan tämä pelko takaraivossa, mutta jotain tähän saakka kuultua täsmällisempää olisi syytä uskaltaa kakaista. Sanojaan varova Kiviniemi jättää itsestään vaalikeskusteluissa ynseän virkanaisen vaikutelman.

Äänestäjät kuulisivat mielellään Kiviniemen suusta jotain eritellympää kuin keskustan lupauksen perusturvan koskemattomuudesta. ”

Näinhän se on, mutta onko nyt kuitenkin vähän kohtuutonta odottaa Kivinimeltä mitään kovin konkreettista tästä kuten muistakaan asioista.

Onhan nähtävä, että Kiviniemi on johtanut lähinnä toimitusministeriötä, jolta ei ole auennut mitään ehdotuksia yhteiskunnan kehittämiseksi tai sen suoranaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kiviniemi on vetänyt  kuin virkamieshallitusta, joka on pyrkinyt saattamaan loppuun edeltäjänsä aloittamat hankkeet.

Kiviniemi  ei ole päässyt irti roolistaan edes vaalikamppailussa.  Vastauksia ei ole saatu kysymyksiin. Puoluejohtaja ja pääministeri Kiviniemeä on leimannut ylimielisyys. Hän on ollut töykeä ja  ynseä virkanainen.

Mikko Lund

 

Sosialidemokraatit nousussa, perussuomalaiset laskussa

HS:n Gallup: Sosialidemokraatit  nousussa, perussuomalaiset laskussa

Kokoomus suurin, sosialidemokraatit kakkonen, kolmas keskusta

HS- gallupin tuloksen mukaan kokoomus saisi 20,2 prosenttia, SDP 18 prosenttia, keskusta 17,9 prosenttia ja perussuomalaiset 16,9.

Sunnuntain vaaleista tulee ihan oikea, jännittävä ja  tasainen  kamppailu suurimman puolueen paikasta. Virhemarginaali huomioiden kokoomus, sosialidemokraatit tai keskusta  on suurin puolue.  Perussuomalaisten kannatukseen sisältyy muita suurempi epävarmuus.

Epävarmuutta lisää sekin, että  puoluekantansa ilmoittaneista kolmasosa, 32 prosenttia saattaa vielä vaihtaa puoluekantaa. Vihreiden kannattajat ovat epävarmimpia, heistä 48 prosenttia saattaa äänestää muita. Varmimpia ovat SDP:n ja keskustan äänestäjät.

Miten käy keskustan karkkikaupassa? Ehkä eduskuntavaalien yksi mielenkiintoisimmista tapauksista on Jarmo Korhonen. Minkälaisen kannatuksen saa keskustan entinen puoluesihteeri  Jarmo Korhonen? Pystyykö Korhonen imuroimaan  perussuomalaisille muutoin meneviä ääniä? Pystyykö keskustan entinen  puoluesihteeri

herättämään keskustan  ja Mari Kiviniemen painajaisunesta?

Hallitus pääministeri Mari kiviniemen (kesk) ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) johdolla on luvannut, että Suomi osallistuu Portugalin tukipaketin rakentamiseen.

Hallitus ja hallituspuolueet eivät halunneet, että asiasta olisi päätetty ennen vaaleja. Hallitus on kuitenkin sitomassa tulevan eduskunnan käsiä asiassa.

Tämä asia vielä. Hallitus on hukannut valtion rahat. Valtiontalouden alijäämä on 8 miljardia euroa.

Tukipaketti on oikea Moolokin kita.

Euroopan vakausmekanismin (EVM) on tarkoitus alkaa kesäkuussa 2013 ja korvata aikaisemmat järjestelmät (ERVV ja ERVM) ja niiden tehtävät siitä alkaen.

EVM:n tosiasiallinen lainanantokyky olisi noin 500 miljardia euroa. EVM:lle luodaan oma pääomarakenne, joka perustuu 80 miljardin euron maksettuun pääomaan ja 620 miljardin euron korotusvaltuuksiin ja takauksiin.

Suomen osuus EVM:n pääomasta on 1,8 miljardia euroa ja Suomen maksettava maksuosuus olisi vuosien 2013-2017 ajanjaksolla 288 miljoonaa euroa joka vuosi. Lisäksi Suomen osuus korotusvaltuuksista/takauksista olisi 11,2 miljardia euroa.

Euroopan unionin jäsenmaiden konkurssitila on seurausta siitä, että tehtyjä sopimuksia ja sääntöjä eivät jäsenmaat ole noudattaneet. Suurin osa EU-jäsenmaista ei ole noteerannut millään tavoin Euroopan talous- ja vakaussopimuksen määräyksistä ja velvoitteista. Toisaalta erilaisten pelureiden ja suurpankkien avustuksella aikaansaamat tappiot kaatuvat jälleen kaikkien euromaiden veronmaksajien syliin.

Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen tekee tiukkaa paluuta keskustan eduskuntaryhmään Vaasan vaalipiiristä. Korhonen on aivan seurattava henkilö sen vuoksi, että hän perustaa suuntautumisensa enemmän tosiasioihin kuin keskustassa yleensä ja varsinkin mitä keskustan hallitusryhmässä asioista ”aatellaan”. Korhonen on aivan eri linjoilla  kuin keskustan hallitusryhmä. Korhonen epäilee  Euroopan tukipaketin pysyvyyttä, ”synnytettävät järjestelmät ovat vain paperitiikereitä ja sopimuspaperit uuninsytykkeitä”. Taidapa tuota selkeämmin sanoa. Korhonen aiheuttaa Mari Kiviniemelle  todellisia painajaisia.

Korhonen kirjoittaa 11.4. Pohjalaisessa seuraavaa:

”On suuri pelko, että myös nyt synnytettävät järjestelmät ovat vain paperitiikereitä ja sopimuspaperit uuninsytykkeitä.

On todella irvokasta katsoa kun perustettavan EVM:n pääomasta Kreikka maksaa 2,8 miljardia euroa ja takaa 17,5 miljardia, Portugalin osuus pääomasta on 2,0 miljardia ja takuista 15,6 miljardia euroa, Irlannin osuus pääomasta on 1,3 miljardia euroa ja takuista 9,9 miljardia euroa ja Espanjan osuus pääomasta 9,5 miljardia euroa ja takuista 73,8 miljardia euroa.

Kaikki edellä mainitut maat eivät nytkään selviä omista veloistaan (Espanja syksystä alkaen), niin ne kuitenkin kelpuutetaan papereissa takaamaan sitten muiden jäsenmaiden velkoja. Minä itse en usko, että tuo utopistinen järjestelmä kestäisi edes kasassa syntymäänsä saakka kesäkuuhun 2013 asti.

Pienen Suomen sitominen järjettömiin taloudellisiin vastuisiin ei ole viisasta politiikkaa. Me emme ikinä selviäisi vastuista, jos ne realisoituisivat maksettaviksi. Suomalaiset pitää pystyä herättämään tästä painajaisunesta ennen kuin liian myöhäistä.”

Korhosen epäilyä tukee The Economist – lehden artikkeli.

The Economist  31.3.2011: ”Ne ovat nurin – myönnä se”

The Economistin artikkeli on karua luettavaa. "Ne ovat nurin - myönnä se" -otsikolla kirjoitettu juttu uskoo, että Kreikka, Irlanti ja Portugali eivät selviä ilman velkojen uudelleenjärjestelyä. Artikkelin mukaan velkaantuneiden maiden tilanne menee koko ajan huonommaksi.

Nämä ovat The Economistin artikkelin synkät uhkakuvat:

1. Brysselissä tehdyt vakaustoimenpiteet ovat auttaneet vain vähän Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, alueen eniten ongelmissa olevia talouksia. Niiden tilanne menee koko ajan huonommaksi ja Euroopan johtajat saavat syyttää itseään. Euroalueen johtajat sopivat vaikeuksissa olevien maiden pelastamispaketista, mutta pakettiin ei saatu tarpeeksi rahaa ongelmien korjaamiseksi.

2. Sekä Kreikan että Irlannin, euroalueen "pelastettujen" talouksien, talouskasvu on negatiivista. Kansantuote pienenee jopa ennakoitua enemmän.

3. Sijoittajat eivät selvästi usko, että pelastustoimet auttaisivat.

4. Kreikka ja Irlanti ovat tehneet suuria budjettileikkauksia, mutta molemmissa maissa ja myös Portugalissa näkymät ovat synkät.

4.Takaisinmaksu vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun valtionvelkojen korot pysyvät korkealla. Valtioiden velkojen odotetaan olevan enimmillään valtavia: Kreikalla 160 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta, Irlannilla 125 prosenttia ja Portugalillakin 100 prosenttia.

5. The Economist puhuu tilanteesta "syöksykierteenä".

6. The Economistin mukaan Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkataakkaa on leikattava ennemmin tai myöhemmin.

7. Juttu päättyy toteamukseen, että osa ekonomeista on myöntänyt kulissien takana, että maiden velkasaneeraus on lopulta väistämätöntä. The Economistin mukaan se olisi aika myöntää julkisesti.

Lue koko artikkeli The Economistin sivuilta

http://www.economist.com/node/18485985

Mikko Lund

Guzenina:Toimittajat jauhavat samaa ja unohtavat arjen

Iltalehti 10.4. Maria Guzenina haukkuu toimittajat: Jauhavat samaa ja unohtavat arjen

 

SDP:n varapuheenjohtaja kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson antaa kitkerää palautetta toimittajille tv:n vaalitenteistä.

Guzenina-Richardson ihmetteli tuoreessa blogissaan, käydäänkö Suomessa Portugalin, Saksan vai Suomen vaaleja?

- Toki Euroopan talouden asiat ovat tärkeitä, mutta niille on annettu suuri painoarvo kotimaan asioiden kustannuksella. Samoja asioita jauhetaan vaalitentistä toiseen. Oli se sitten Ylen tentti tai Maikkarin tentti, Guzenina-Richardson sanoo Iltalehdelle.

Hänen mukaansa vähemmälle huomiolle on jäänyt tenteissä suomalaisten arkea koskettavat asiat, esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset.

- Terveyskeskuksissa ei ole riittävästi lääkäreitä. Yksityistäminen on ollut korostetusti hallituksen linjauksissa. Jopa hallitusohjelmaan on kirjattu, että yritysten toimintaedellytyksiä pitää parantaa. Kun kirjaus on sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelmassa, se on mielestäni väärässä paikassa.

Guzenina-Richardsonin mukaan kokoomukselta ja keskustalta olisi pitänyt tiukata enemmän vaalitenteissä, aikovatko he jatkaa samalla linjalla terveydenhuollon suhteen.

- Toimittajien pitäisi esittää teräviä kysymyksiä, jotka liittyvät Suomen hyvinvointiin. Puoluejohtajat pitäisi panna niissä asioissa seinää vasten.

Maria Guzeninalle  10 pistettä. Hän on puuttunut asiaan, jonka useampi politiikan harrastaja  myöntää: Arjen asiat ovat unohtuneet vaalitenteissä! Epäillä sopii, että siinä on tietoinen ja suunniteltu toimenpide.

Iltalehti  11.4.  ”Voi kääntyä pahaksi”

Iltalehti on haastatellut suomalaista rasismitutkijaa  Vesa Puurosta.

- Pahimmillaan tilanne voi kääntyä vaikka miten pahaksi, Itä-Suomen yliopiston tutkija Vesa Puuronen sanoo.

Rasismin tutkimukseen erikoistunut Puuronen tuntee hyvin Suomen vastarintaliikkeen, jonka edustajien epäillään mellakoineen kokoomuksen vaalitilaisuudessa lauantai-iltapäivällä Oulussa.

- Puulaaki on kopioinut ajatuksensa ja aatteensa aika lailla suoraan ruotsalaiselta veljesjärjestöltään, joka on jatkoa 1980-luvulla vaikuttaneelle Valkoinen arjalainen vastarinta -järjestölle, Puuronen toteaa.

Vastarintaliike on julistanut tavoittelevansa valkoisten kansojen yhteisöä. Ideologiseen keitokseen kytkeytyy myös vapaan Pohjolan ylistäminen, EU-viha sekä ydinperheen merkityksen korostaminen.

Puurosen mukaan liikkeellä on hengenheimolaisuutta natsismin kanssa.

- He haluavat estää rotujen sekoittumista, mikä oli myös Adolf Hitlerin ajatus. Liikkeen tunnus, ylöspäin osoittava nuoli, edustaa samaa perinnettä kuin natsien symboliikka. Vanhalla pohjoismaisella riimukirjoituksella ajatellaan olevan maagisia voimia.

Kauppalehti kertoo:  Ruma ei kelpaa töihin

Työnantaja valikoi, kenet otetaan töihin. Pyylevyys tulkitaan velttoudeksi ja rypyt kärttyisyydeksi.

Kun päteviä hakijoita on tyrkyllä jonoksi asti, työnantajien vaatimukset kovenevat. Asian hallinta ei enää riitä, vaan työntekijän on tarjottava osaamisensa edustavassa paketissa. Pyylevä on veltto ja ryppyinen kärttyisä, mutta maratonin juokseva dynaaminen, uskovat työnantajat. Mitä seuraavaksi? Kielletäänkö hampurilaisten syönti työpaikalla? Viekö huono kolesteroliarvo bonukset?

Stylistit pukevat poliitikot, ja huonokuntoinen johtaja nävertää luottamusta yritykseen. Vaatimukset viriilistä ulkomuodosta ovat hiljalleen levinneet myös arkiseen työelämään.

Taitavista työntekijöistä on ylitarjontaa monella alalla. Kun koulutettuja, kielitaitoisia ja kokeneita työntekijöitä on tarjolla sankoin joukoin, kriteerit nousevat. Työnantaja katsoo kokonaisvaikutelmaa, johon liittyvät esimerkiksi ulkonäkö ja terveys.

Mielikuvaa hyvästä työntekijästä rakennetaan huolitellulla pukeutumisella ja urheiluharrastuksilla. Maraton ei kaikilla työpaikoilla ole enää ihailtava suoritus, vaan ainoastaan osoitus riittävästä työkyvystä.

– Rimaa on nostettu ylöspäin viimeiset 10–15 vuotta. Työelämä näyttää agility-radalta, jolla pitää tehdä erilaisia temppuja, että olisi edes kelvollinen työntekijä, filosofian professori Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta sanoo.

Oulun yliopiston dosentti Taina Kinnunen arvioi muutoksen liittyvän myös todellisuuden pintaistumiseen.

Aikana, jolloin muoto on sisältöä tärkeämpää, asiaosaaminen ei riitä. Sanottava pitää osata paketoida oikein.

Sisäiset ominaisuudet sekoittuvat työnantajien silmissä ulkoisiin piirteisiin. Pyylevyys tulkitaan velttoudeksi ja rypyt kärttyisyydeksi.

 Mikko Lund

Vaalitilaisuuteen hyökättiin Oulussa

Vaalitilaisuuteen hyökättiin Oulussa, poliisi käytti etälamautinta

Vuoden 2010 kuntien tilinpäätökset - ylijäämää vai alijäämää?

 

Oulusta kuuluu kummia

Kaleva 10.4. kirjoittaa:

 

"Vaalitilaisuuteen hyökättiin Rotuaarilla - poliisi käytti etälamautinta

 

Poliisi on ottanut kiinni kolme noin 20-vuotiasta oululaista miestä, jotka kävivät kokoomuksen kansanedustajaehdokkaiden kimppuun Rotuaarilla lauantaina puolen päivän jälkeen. Välikohtauksen aikaan usean puolueen kansanedustajat olivat pitämässä vaalitilaisuutta Kauppurienkadulle rakennetussa vaalikylässä. Poliisin mukaan miehet olivat olleet jakamassa omia esitteitään Rotuaarilla. Kalevan saamien tietojen mukaan he jakoivat Kansallinen vastarinta-liikkeen lentolehtisiä.
Pohjois-Pohjanmaan kokoomuksen kunnallissihteeri Jaakko Salovaara oli ottanut kuvia muista ehdokkaista, kun miehet olivat käsittäneet tulleensa valokuvatuiksi. Miehet olivat kiivastuneet ja käyneet ehdokkaan kimppuun vaatien kuvien poistamista kamerasta. Miehet olivat käyneet myös kahden muun paikalla olleen henkilöön kimppuun.
Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan kokoomuksen kunnallissihteeri Jaakko Salovaara joutui miesten hyökkäyksen kohteeksi.
Tilanne rauhoittui vasta poliisin tullessa paikalle. Miehet vastustivat paikalle tulleita poliiseja, jolloin poliisi joutui käyttämään paprikasumutetta ja etälamautinta miesten rauhoittamiseksi. Poliisi otti miehet kiinni ja laittoi heidät käsirautoihin. Heitä epäillään pahoinpitelystä ja virkamiehen vastustamisesta.
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen joutui rähinään sivullisena, "minuakin tönittiin ja revittiin", kertoi Pennanen Kalevalle.

Paikalla ollut Lyly Rajala: "Jos äiti tuntee omakseen, suosittelen kotikasvatusta"

Paikalla ollut kokoomuksen kansanedustaja Lyly Rajala oli pöyristynyt Rotuaarilla tapahtuneesta välikohtauksesta. "Kaikki eivät ymmärrä että puolueilla ja ehdokkailla on oikeus esitellä ajatuksiaan vapaasti julkisilla paikoilla. Myös valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittua", Rajala vuodatti Facebookissa.

Poliisi kuulustelee miehiä lähiaikoina."

Jos Kalevan kirjoitus oli vaatimaton, huomattavasti isompiin otsikoihin ja asian selostukseen ylsi Helsingin Sanomat, "Äärioikeistolaiset miehet nujakoivat kokoomuksen teltalla Oulussa "   "Supo: Ryhmä on ollut seurannassa jo pitkään"

 

Hesarin mukaan suojelupoliisista kerrotaan, että kyseisen äärioikeistolaisen ryhmän toimintaa on seurattu  jo pitkään eri puolilla Suomea. Se on aktivoitunut viime aikoina Oulun seudulla  muun muassa yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

 

 

Ja vielä alakulmassa, Näkökulma toimittaja Hanna Kaarto  kommentoi   "Viha on kasvanut Suomessa"

 

Miksi Oulun kahakka ei yllättänyt? Siksi vastaa Hanna Kaarto, että vihamielinen tunnelma on kytenyt ja vahvistunut Suomessa jo jonkin aikaa. Se on monen jakama tunne, joka "syntyy heikoista signaaleista ja erillisistä, myös eriasteisista, havainnoista". Vaalien alla tunteet nousevat aina pintaan, mutta tämä on erilaista.

 

Kaarto kirjoittaa:

 

"Oulun hyökkäys ei ilmeisesti ollut suunniteltu. Sattumalta se paljasti monille myös uutta tietoa siitä, minkälaista väkeä vaalikentillä liikkuu. Nettisivun perusteella kyseinen porukka kannattaa kansallissosialismia ja vastustaa YK:n rasisminvastaista viikkoa, esimerkiksi. Huomion kohteena on valkoihoisten väheneminen maailmassa ja äänioikeutettujen maahanmuuttajien määrän kasvu."

 

"Rasismi pysyy Suomessa enimmäkseen pinnan alla, ja kun se pulpahtaa esiin, muistutetaan, että kyse on yksittäistapauksesta."

 

"Kun poliitikko sanoo "maassa maan tavalla", kansalainen aloittaa ostarilla rähinän pakolaisen kanssa."

 

"Vihamielisiä purkauksia syntyy puolin ja toisin. Sattumia? YKSITTÄISTAPAUKSIA. Toivottavasti, sanovat poliitikot. Mitä muuta he voisivatkaan? Ja kaikki tuomitsevat rasismin  - määrittelemättä, mitä se on."

 

 

 

Juhani Nummela kirjoitti Suomen Kuvalehdessä:

 

Juhani Nummela kirjoitti:

TOSIELÄMÄÄ VUODEN 2010 TILINPÄÄTÖSTEN JULKISTAMISESTA

HYVINKÄÄN -RIIHIMÄEN alueen neljän kunnan päättäjät ovat vasta ylvästellen kuviensa kera esitelleet julkisuudessa kuntiensa ylijäämäisiä tilinpäätöksiä; tulosjuhliin ja väen bonuksiin katsotaan olevan yhdessä tarvetta. Hyvin menee TULOS ON YLIJÄÄMÄINEN on viestin sisältö!
Onko päättäjillä todellista aihetta ”henkselien paukutteluun”?
Yritystalouksissa tilinpäätöksellä selvitetään voitonjakokelpoinen tulos.
Tilinpäätöksen tunnusluvut eivät kerro maksajille rahoituksen riittävyydestä; vallitseeko kunnan tulojen ja menojen suhteen tasapaino vai ei? Taseen rahoituslaskelman tietosisältö ei aukea ihmisille eikä rahoituksen riittävyyttä ole yksikään alueen kunta selvittänyt tilinpäätösjulkistuksessaan.
Veromaksajan on lupa edellyttää kunnan rahoituksen tilasta selkeää informaatiota. Miten kunta kykenee rahoittamaan kassavirrallaan menonsa ja sitoumuksensa - lainanlyhennykset mukaan lukien? Se on esitettävissä ymmärrettävänä tunnuslukuna tai helposti kuvattavana asiaintilana, jos reilun yhteiskunnan sääntöjä pidetään arvossa.
Ylijäämäinen tulos ei välttämättä rahoita menoja eikä sitoumuksia. Kuntien taseissa on ”tuulen tuomaa” tuloa ja ”kätkettyä” menoa. Mm. uudelleenjärjestely; aikuiskoulutuksen järjestämisvastuu muutettiin osakeyhtiömuotoon. Entiset kuntayhtymäosuudet – opetuskiinteistöt apporttina – muuttui yhtiön osakkeiksi. Arvonmuutos korjasi useilla miljoonilla kuntien tilinpäätöksen alijäämää ylijäämäksi. Organisointitavan muutos on ollut olennaisin syy kuntien ylijäämiin. ”Kätkettyjä menoja” ovat alimitoitetut poistot - kirjanpidon manipulaatiota; johon odotellaan Riihimäellä KHO:n arviointia. Liikelaitosten ylijäämä on esitetty tulosvaikutteisena ja luotu mielikuvaa alijäämää pienentävänä tekijänä. Sekään ei rahoita kunnan normaalia toimintaa. Liiketoiminnallinen rahoitusvaraus on käytettävä liikelaitoksen investointien rahoitukseen.
Kunnan toiminnan kansalaisvalvonnalle nykyinen tilinpitojärjestelmä verrattuna vanhaan kameraaliseen järjestelmään asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Julkisuudessa esitetystä ”disinformaatiosta” voi vain kohtuullisen asiantuntemuksen omaava laskeskella, että julistettua todellista käännettä alueen kuntien taloudessa ei ole tapahtunut. Plus miinus nolla, joillakin ihan miinus, on todellisempi tuloskuva. OMARAHOITUSKYKY ei ole parantunut. Velkasalkut ovat edelleen lihoneet ja paineet kuntaomaisuuden realisoimiseen lisääntyneet. Velan kasvun pysäyttäminen ei ole sinänsä riemun aihe! Alueen kunnat ovat maan velkaisimpia ja veroaste yli maan keskiarvon. Velkojen vuosittainen lyhentäminen kassavirralla on kunnissa vaikea ja pitkäkestoinen ongelma.
Tilinpäätösten antama KUVA KUNTIEN RAHOITUKSEN RIITTÄVYYDESTÄ on osoittautunut Suomessa pettäväksi. Ylijäämät ovat rahoitusalijäämää! Kuntapalveluiden tulevaisuutta rasittaa yli 10 mrd:n euron rahoitusvaje – suurempi kuin laman laskut! Nykyisen tilinpidon perusta ja sen aikaansaama lopputulos - kuntapalveluiden alirahoitus ja hurja velkaantuminen – on jatkossa demokraattisen hallintotavan ja hyvinvointivaltion ylläpidon strateginen kysymys. Pikaselvitys tilanteesta ja hallitusohjelmakirjaukset toimenpiteistä olisivat paikallaan! Ellemme moraalittomasti jatka sumutusta ja jätä” kuplaa” lastenlastemme maksettavaksi, hallituksen ja eduskunnan huoli on lukea se osaksi valtiontalouden kestävyysvajetta?

 

 

Timo Kietäväinen vastasi  Nummelalle:

 

Nummela ei myöskään mainitse kirjoituksessaan sitä, että jo kuntalakiin otettavia taloussäädöksiä koskevassa selvitysmiesraportissani kunnalliskomitealle vuonna 1992 esitin huoleni siitä, että kun poistot määritellään hankintahinnoista, on vaarana se, että tuloslaskelma näyttää kuntataloudesta liian hyvää kuvaa. Tuolloin esitin investointeihin varautumista investointirahaston kautta.

Hankintahintaisten poistojen pienuus suhteessa kuntien investointimenoihin oli perusteena sille, että nykyisen poistojärjestelmän ollessa käytössä on mm. Kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnan kuntien rahoitustasapainoa kuvaavissa laskelmissa, samoin kuin Kuntaliitonkin tilastoissa esitetty investoinnit (brutto ja netto) poistojen ohella osoittamaan poistojen ja investointien keskinäistä epäsuhtaa. Mikään ihan uusi keksintö tämä poistojen epäsuhta investointeihin nähden ei siis ole, joskin sen merkittävyys on selkeytynyt viime vuosina. On tärkeää, että ongelma on nyt nostettu keskusteluun ja että siihen haetaan ratkaisuja kuntaministerin perustamassa virkamiestyöryhmässä.
Tähdennän vielä, että kunnat ovat toimineet oikein lain ja kirjanpitolautakunnan kuntajaoston suositusten mukaan.

 

Juhani Nummela vastasi Kietäväiselle:

 

Olen hämmentynyt kirjanpitojärjestelmän aikaansaamasta lopputuloksesta! Se ei tekijöitään mairittele! Mieleeni palasi rooli lainvalmistelutyön johtamisessa. Olisin mielelläni jakamassa mainesanoja uuden kirjanpitojärjestelmän onnistuneesta soveltamisesta kuntiin, uskoin liiton asiantuntijoiden vakuutuksiin sen toimivuutta varmistavine ankkureineen. Siis samassa veneessä ollaan!
Omat kokemukset ent. kuntajohtajana kameraalisesta järjestelmästä kuitenkin kannattelivat uuteen nähden epäilyjänikin – ne kohdistuivat nimenomaan rahoituksen riittävyyttä osoittaviin tunnuslukuihin. Niinpä Karkkilan pelastusoperaatioiden keskellä ministeriö kehitti omaa kuntien tilinpäätösanalyysiansa varten mittarin – talousluvun. Sillä seurattiin kuntien rahoitusasemaa. Idea ei nauttinut kuntaliiton suosiota eikä kuntajohtajienkaan. Ministeriössä haluttiin ennakolta vakuuttua, ettei toinen vastaava tapaus pääsisi yllättämään. Lehtien julkaisemana se tarjosi myös luottamusmiehille tiedon kunnan rahoituksen tilasta. Julkistus oli ministeriön ns. informaatio-ohjausta. En tunne syitä, miksi ministeriö lakkautti talouslukuun perustuvan seurannan luopuessani virasta.
Kirjoituksessani kannoin huolta, että reilun vuosikymmen kokemukset KPL:n soveltamisesta eivät näytä antavan aihetta julkiseen pohdintaan. Siksi kysyin, missä vika; lainsäädännössä, soveltajissa, valvojissa vai kaikissako? Syntyi mielikuva, että Kuntaliitto ja ministeriöt eivät ole seuranneet ja valvoneet kunnallista tilinpitoa. Katsoin, että kuntaliiton tutkijat ovat osoittaneet järjestelmän tuottaneen tuloksen, jolla rahoittajien – valtion ja veronmaksajien – on aihetta epäillä järjestelmän pätevyyttä, ainakin sen informaatiota maksajille.
Edustuksellisen päätöksenteon tilivelvollisuus toteutetaan kirjanpidon ja tilinpäätöksen sekä luotettavan tarkastustoiminnan instituutioilla. Kunnallisessa toiminnassa tilitetään kaksi kolmannesta maan julkisista menoista. Verorahojen moitteeton kirjanpito-, tilinpäätös- ja tarkastustapa ovat kuntien uskottavuuden perusta.
Tilinpitoa koskevan lainsäädännön ajanmukaisuudesta on ensisijaisessa vastuussa valtiovarainministeriön kuntaosasto. En oikein usko, että kuntalain säännöksillä järjestelmää korjataan? Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston toimesta kuntia sitovaa ohjausta tulisi pian terävöittää ja pohtia rahoitusasemaa ilmaisevien tunnuslukujen käyttöönottoa. Sitä varten kannattasi järjestelmän heikkouksia selvittää, mistä kuntien rahoitusvaje ja ylivelkaantuneisuus johtuu, onko tilanteeseen syynä tilinpäätösten ”tuunaus” ja luova kirjanpitokäytäntö. Avoin keskustelu tästä palauttaisi luottamuksen kuntien toimintaan – sitä pitäisin hyvin tärkeänä tavoitteena tässä poliittisen murroksen ilmapiirissä

 Mikko Lund

SDP tulee volittamaan!

SDP tulee voittamaan!

 

Mihin perustuu usko SDP:n noususta?

 

Yksi kaupunkilainen soitti eilen. Hän kaipasi tosiasioita, merkkejä  SDP:n noususta. Sanoin hänelle, että nyt selvästi kutiaa siihen malliin, että SDP saa lisääniä. Lupasin miettiä asiaa yön yli  ja kirjoittaa huomenna asiasta.

 

 

Tunnelma kentällä on hyvä.Herajoen vaali-ilkamissa talo oli aivan täynnä.Vaalityössä palaute kansalaisilta on kiittävää. Televisiomainokset tukevat  SDP:n viestiä ”työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta”.

  Ihmiset ovat hyvin liikkeellä. Kaikki kolme suurinta puoluetta ovat virhemarginaalin sisällä. Perussuomalaisten kannatusnousu näyttäisi taittuneen. Perussuomalaiset menettävät epävarmoja äänestäjiä, jotka liikkuvat SDP:n, Keskustan ja heidän välillä.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen televisio- ja yleisöesiintymisistä on tullut kiittävää palautetta. Tenttien perusteella ilmassa on lukuisia kiistan aiheita: jokainen puolue yrittää tehdä vaaleista omansa. Perussuomalaiset yrittävät synnyttää kansanäänestystä EU:sta, kun taas Keskusta  on mennyt muiden sanomisten vääristelyssä jopa niin pitkälle, että on maksetuissa mainoksissa väittänyt SDP:n ajavan Suomeen 100 kuntaa. Tämä ei pidä paikkaansa.

SDP haluaa puhua veroista. Kyseessä ovat ennen kaikkea verovaalit, joissa ratkaistaan se, kuinka oikeudenmukaisesti talouden tasapainottaminen tulevaisuudessa maksetaan. SDP haluaa lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta ja veronmaksukykyyn perustuvaa verotusta. Kokoomus ja Keskusta haluavat korottaa tasaveroja.

Sorsa-säätiö julkaisi veroselvityksen, joka paljasti Kokoomuksen verolinjan regressiiviseksi. Se ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. SDP:n malli kasvattaisi eniten suurituloisten vastuuta. Keskusta leikkaisi tasaisesti kaikilta. Erot ovat selkeitä.

Jyrki Katainen totesi vastoin aiempia puheitaan Turun Sanomissa, että ensi vaalikaudella ei nosteta eläkeikää. Kokoomus on menettänyt kannatustaan. Tämä selittää takinkääntämisen. Uuteen kantaan on kuitenkin vaikea luottaa, koska Kokoomus on niin voimakkaasti asiaa ajanut.Kokoomusta on tukenut  EK. joka ajaa eläkeiän nostoa.

Portugali hakee EU:lta hätäapua. Portugalin tapahtumat vahvistavat SDP:n linjan olleen johdonmukainen. SDP edellyttää myös Portugalin kohdalla sijoittajavastuun toteutumista tuen ehtona.

Minulla on sellainen tunne, että viesti on mennyt perille. Se tarkoittaa sitä, että SDP tulee voittamaan vaalit!

Mikko Lund

Yltääkö SDP loppukirillään vaalivoittoon?

Yltääkö SDP  loppukirillään vaalivoittoon?

Kansalaisten arkea painaa monet  raskaat huolet. On toimeentulon epävarmuutta. On työttömyyttä ja työelämän epävarmuutta. Hallituksen toimenpiteiden tuloksena sähkölasku ja energialasku nousevat. Bensiini ja muut  polttoaineet ovat nousussa. Hallituksen tekemät energiaveron korotukset  vaikuttavat eniten  pieni- ja keskituloisten ihmisten elämään.

Hallitus on tehnyt työkseen  väärää politiikkaa.  Yksi  tällainen alue on valtion omistajaohjauksen puute ja laiminlyönti.  Jäljet pelottavat. Kokonaisia teollisuuden aloja on hävitetty.

Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd)  syyttää porvarihallitusta  valtion omistuksessa olevan omaisuuden myömisestä. Samalla on menetetty osinkotuloja, mutta myös vaikutusvaltaa siihen, että  voitaisiin huolehtia työpaikkojen pysymisestä Suomessa.

Paperiteollisuus on lähes hävitetty  Suomesta, paperityöläisiä on enää 16 000. Stora Enson hallitus ei ole tehnyt elettäkään  työpaikkojen pelastamiseksi. Maan hallitus on myös harjoittanut puuttumattomuuden politiikkaa.

Valtion omistajaohjauksesta on vastannut puolustusministeri Jyri Häkämies (kok), joka laittoi ensi töikseen myyntiin Kemiran ja lannoiteyhtiö Crowbown. Hallitus haki  oikeudet myydä osuutensa myös Metsosta, Outokummusta, Rautaruukista, TeliaSonerasta, Sampo OYJ;stä ja  Stora Ensosta.

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne sanoo  (Uutispäivä Demari  6.4.2011  Porvarien omistajapolitiikka : Kaikki myödään, mitä voidaan), että valtion omistajapolitiikkaa ei ole ollut olemassakaan. Omistajuus on  ollut täysin näkymätöntä ja vaikutuksetonta. Se on jätetty yhtiöiden johdon ja hallituksen harteille. Oikeastaan missään konkreettisessa ongelmassa ei ole ollut apua  omistajaohjauksesta vastaavien ministereiden toiminnassa, Rinne sanoo.

Hallituksen  väärän politiikan tuloksena  on ollut lomautuksia, työttömyyttä  sekä  oikeaa kärsimystä  ihmisille. Mitä tästä seuraa?

Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd)  sanoo: 

”Gallupit eivät ratkaise vaaleja. Vaalit ratkeavat äänestämällä. Kokoomus on tulossa alaspäin. Perussuomalaisten nousu näyttää taittuvan. SDP ja Keskusta ovat nousussa. Kolme suurinta puoluetta ovat lähellä toisiaan. Neljä vuotta sitten SDP oli hyvissä asemissa kaksi viikkoa ennen vaaleja ja tuudittautui hallitusvastuuseen ja uuteen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Ei tullut hallitusvastuuta eikä tullut tupoakaan. Nyt SDP ei tuudittaudu mihinkään, vaan keskittyen omaan suoritukseensa tavoittelee voittoa. Voitto ei tule ilman äänestäjien tukea.

Meillä on paljon tehtävää kansalaisten toimeentulon korjaamiseksi. Tukea tarvitsevat monet lapsiperheet, pientä palkkaa saavat, eläkeläiset, pienyrittäjät, vammaiset ja opiskelijat. Näiden ryhmien asioita tulen ajamaan. Ihmiset eivät saa unohtua numeroitten keskelle.”

Helsingin Sanomat arvioi pääkirjoituksessaan 7.4. tilannetta aika osuvasti ”Jutta Urpilaisella on vaaleissa panoksena oma asema”. ”Vaikka sdp tavoittelee edelleen suurimman puolueen asemaa ja pääministerin paikkaa, riittävän suorituksen rima taitaa olla huomattavasti alempana. Torjuntavoitoksi saattaa riittää kolmas sija, vaikka oppositiotaival jatkuisikin. Neljäs sija olisi kiistattoman raskas ja hävettävä tappio.”

Portugalin apupaketti  syö  hallituksen ja sen puolueiden luottamusta  entisestäänkin

Euroalueen rahoituskriisin hoito ei ole saanut  osakseen kansalaisten luottamusta. Asian yhteydessä on jauhettu munkkilatinaa  ja europuppua kyllästymiseen asti. Portugalin pyyntö  rahoitusavusta  avasi avustuspaketin  uudestaan keskusteltavaksi. 

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) mukaan Suomen takausvastuut ovat Portugalin tapauksessa noin 1,2 miljardia euroa. Summa voi kuitenkin yhä muuttua. Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) katsoi vielä kaksi viikkoa sitten, ettei mikään viittaa siihen, että Portugali olisi hakemassa laina-apua. Nyt Kiviniemi sanoo, että myrkkyä pitää joskus niellä, jos myrkkyä lääkkeeksi tarvitaan.

Kysymys ei ole enää vain hallituksesta, Kysymys on oikeasti hallituksen takana olevista puolueista ja oppositiosta.  

Poliittisesti Portugalin ajautuminen avustettavien luokkaan sataa nyt varmaankin  toisaalta perussuomalaisten ja toisaalta sosialidemokraattien laariin. Demarit voivat saada kauan kaivattua nostetta asiasta, vaikka puolueen linja onkin ollut tasapainoilua perussuomalaisten ja hallituksen välillä. Jutta Urpilainen vaatii hallitukselta suunnanmuutosta euroalueen kriisimaiden tukemisessa. Pankit ja sijoittajat olisi sosialidemokraattien mielestä saatava vastuuseen. Eihän tuo ole paljoa pyydetty!

Mikko Lund