Selvitysmies Lauri Tarasti ehdottaa uutta maakuntamallia

Selvitysmies Lauri Tarasti ehdottaa uutta maakuntamallia

Kuluneen viikon yksi merkittävä uutinen oli, että    selvitysmies  Lauri Tarasti ehdotti Suomeen maakuntahallintoa. Juha Sipilän hallitus on toteuttamassa keskustan vanhan unelman maakuntahallinnosta. Suomeen perustetaan 18 maakuntaa. Niistä jokaisessa olisi vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja maakuntavirasto. Kysymys on erityisesti keskustan hellimästä ja ajamasta uudesta hallinnontasosta. Uudistusta ajetaan taas kiireellä. Siinä ei ole selvitetty, onko hanke mahdollista toteuttaa ja mitä se maksaa. Selvitysmies Tarastikin myöntää, että uudistus ei säästä  kustannuksia. Lisäksi on huomattava, että uusi hallintomalli on paitsi kallis niin se on  sekava ja raskas.

Mihin maakuntahallintoa tarvitaan? Pärjäisikö Suomi

ilman tällaista kolmatta hallinnon tasoa? Onko

kyseessä ylimitoitettu hallinnointi? Vai onko kysymys

vain keskustan vallanhalun osoituksesta ja

sementoinnista?

Uudistuksessa maakunnat vastaavat sosiaali- ja

 terveyspalveluista sekä joukosta muita tehtäviä,

 joita siirretään muun muassa kunnilta,

lakkautettavilta ely-keskuksilta ja Maakuntien liitoilta.

Tarastin ehdotuksen vastaanottanut  ministeri  Anu 

Vehviläinen perustelee uudistusta tavalliselle 

kansalaiselle sillä, että ihmisen kannalta

hallinto on hyvää, kun se on yksinkertaista ja

 ymmärrettävää.

Lisäksi ihmiset pääsevät vaikuttamaan äänestämisen

 kautta siihen, ketkä päättävät maakunnan asioista.

 Siis huomatkaa  -

ministeri Vehviläinen tekee silmänkääntötempun:

Ministeri puhuu hallinnon yksinkertaisuudesta ja 

kaipaa kustannusten hillintää!  Selvitysmies  Tarasti

ei takaa uudistuksen tuovan säästöjä! Tarastin 

ehdotuksen pohjalta uudistusta ei voi pitää

yksinkertaisena. Se on pienelle, vähäväkiselle

 Suomelle uusi kolmiportainen ja

kallis, ylimitoitettu  hallinto.

Hallitus on luomassa Suomeen maakuntahallintoa

 sote-uudistuksen vanavedessä. Sosiaali- ja

 terveyspalvelut halutaan siirtää kunnilta isommille

alueille, jotta palvelut pystytään pitämään 

tasalaatuisina eri puolilla Suomea. Uudistusta 

viedään maakuntauudistus edellä. Sote ratkaisu on jo

jäänyt jalkoihin.

Tarastin ajattelun pohjalla on valtiovallan jo tekemä ratkaisu 18 uuden itsehallinnollisen maakunnan perustamisesta.

Toimeksiantoni kuului: Miten siirretään maakuntien liittojen, ely-keskusten sekä kunnallisten palo- ja pelastuslaitosten tehtävät uusille maakunnille? Minä en siis ota

 laisinkaan kantaa soteen enkä edes uusien maakuntien toiminnan rahoitukseen. Ne asiat jäävät myöhemmän poliittisen päätöksen varaan.

Maakuntahallinto kaikkialla sama

Selvityksen lähtökohtana on selkeä ja rakenteeltaan yhdenmukainen aluehallinto. Käyttöön otetaan nimet maakunta, maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja

maakuntavirasto. Maakuntavaltuustoilla ja maakuntahallituksilla on pääsääntöisesti samat tehtävät kaikissa maakunnissa.

Sen sijaan maakuntavirastojen tehtävät ovat keskenään erilaisia, koska resursseja ja asiantuntemusta ei Tarastin mukaan ole mahdollista jakaa kaikille 18 maakunnalle.

Tehtäviä kootaan yhteen, viiteen, kahteentoista ja kahdeksaantoista maakuntaan pyrkien seuraamaan sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtäviä aluejakoja.

Maakunnissa tehtävät jaetaan hoidettaviksi siten, että poliittista harkintaa vaativat tehtävät ratkaistaan pääsääntöisesti maakuntavaltuustossa tai vähemmän tärkeissä asioissa maakuntahallituksessa.

Muut, pääosin vain lain soveltamista tarkoittavat asiat, ratkaistaan maakuntavirastossa viranhaltijapäätöksin.

Ministeri: "Mainio pohja jatkovalmistelulle"

Ministeri Lauri Tarastin mietinnön vastaanottanut kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on selvästi tyytyväinen selvitysmiehensä työhön.

– Tarastin paperi on mainio pohja maakuntahallinnon jatkovalmistelulle, Vehviläinen sanoi tiedotustilaisuudessa.

– On tärkeää, että myös maakuntia itseään kuullaan siirrettävien tehtävien osalta, Vehviläinen kuvaili.

Paljon jää poliitikoille kuitenkin vielä pohdittavaa ja purtavaa. On vastattava vielä useaan suuren kysymykseen. Mikä on maakuntien todellinen toimivalta ja missä se

säädetään?  Mikä on yleistoimivalta ja erityistoimivalta?

Perustuslakia ei voida sivuuttaa. Siihen uudistus voi jopa kompastua. Miten turvataan maakuntien itsehallinto?

Mikä on valtion, maakuntien ja kuntien välinen suhde? Miten maakuntien rahoitus ja omaisuusjärjestelyt toteutetaan?

Todelliseksi kipukysymykseksi taitaa nousta kuitenkin  uudistuksen perustuslainmukaisuus, uudistuksen lopullinen  hinta ja rahoitus. Erityisen iso ongelma on sitten sotekysymys.  

Mikko Lund