Tosiasioiden tunnustaminen on Riihimäellä vaikeaa
Riihimäen taloustilanne on vaikea. Kaupunki on ylivelkaantunut
ja investointikyvytön. Kriisikuntakriteerit ovat täyttymässä. Erityisesti
virkavastuulla toimiva kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen on kunnostautunut
taloustilanteen kaunistelussa. Valtuustossakin on Esko Nummelan (sd) (Aamuposti
22.1.) tapaisia valtuutettuja, jotka tarkoituksellisesti unohtavat tosiasiat ja
pyrkivät välttämään edessä olevat miljoonien säästötarpeet. Säästöjen
välttämättömyyttä vastustetaan ja mainostetaan tällaista suoranaista ikävän
mörön torjumista, kansanomaisesti sanottuna typeryyttä, suurena
torjuntavoittona.
Kaupungin tilinpäätöksen puutteellisella lukutaidolla huomio
kiinnitetään vain taseen ylijäämään, vaikka rahoitusaseman tarkastelu
paljastaisi todellisuuden aivan toisella tavalla. Kaupungin velkaantuminen ja
rahoitusasema ovat kriittisessä tilassa. Kaupungin tuloissa on vuosittain noin
10 miljoonan euron aukko. Se on niin suuri aukko, että kaupunki on jatkuvasti
velkaantunut. Velkaantumisen pysäyttäminen on jäänyt vain haaveeksi.
Aukon umpeen kurominen ei ole millään muotoa yksinkertainen
asia. Veroprosentin nostaminen ei saa kansalaisten ja valtuutettujenkaan
jakamatonta kannatusta. Kahden veroprosentin korotustarve on olemassa ja voisi
täyttää puuttuvan tuloaukon.
Aikaisemmat veron korotukset ovat osoittaneet, että
lisääntyneet tulot syödään nopeasti. Selvää on, että 10 miljoonaa vaatii
seurakseen palvelutason leikkauksia. Mistä leikataan? Odotan, että kaupungin
taloustoimikunta tuottaisi lähiaikoina harkitun leikkauslistan. Mutta pystyykö
se siihen? Edellinen poliittisesti koottu tasapainotustoimikunta väisteli
tosiasioita ja päätyi vain kosmeettisiin koristuksiin.
Riihimäenkin taloustilanteen tarkastelun pohjalta voi päätyä
johtopäätökseen, että tosiasioiden tunnustaminen on suurinta viisautta
taloudessakin ja erityisesti silloin, kun haetaan säästö- ja leikkauskohteita.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti