Oulu toteuttaa mallia yhteisöllisyyteen

 

Vanhaa yhteisöllisyyttä ja kylähenkeä herätellään henkiin Oulussa. Yhteisöllisyys  toimi ennen kylissä, jossa naapuri huolehti niin hyvässä kuin pahassa  naapuristaan. Ketään ei jätetty. Naapurin tekemisistä pidettiin lukua, mutta tarvittaessa häntä tuettiin ja autettiinkin elämän vastamäessä.  Kaupungistuminen hajotti  yhteisöllisyyden, tilalle tuli yksilöllisyys. Yksilöt pitävät huolta vain itsestään. Miten yhteisöllisyys  onnistuu suuressa kaupungissa, jossa ihmiset  eivät tunne toisiaan? Miten yhteisöllisyyttä voidaan synnyttää?

 

Oululaisilla on asiasta tietoa ja kokemustakin. Tulokset ovat olleet niin rohkaisevia, että oululaismallia aiotaan tarjota valtakunnalliseen jakeluun. Lähtökohtana Asukkaista turvaa toisille -hankkeessa on ollut tukea ikääntyvien ihmisten itsenäistä ja turvallista asumista kotona sekä lieventää yksinäisyyden tunnetta. Keskeisenä menetelmänä on ollut saada naapurit auttamaan toinen toistaan.

Kaupungistumisen tuoman elämäntavan muutoksen myötä yksilökeskeisyys on vallannut alaa ja yhteisöllisyys on saanut väistyä. Tämä on tuonut mukanaan uudenlaisia ongelmia, joihin nyt on yritetty hakea ratkaisuja vanhoista menetelmistä.

 

Yhteisöllisyyden vähentyminen  on johtanut turvattomuuden lisääntymiseen. Erityisesti se koskee vanhuksia ja muutenkin  iäkkäämpien ihmisten joukkoa. Asialle on luontaisiakin selityksiä.  Ihmiset  asuvat yksin kaukana lapsistaan ja sukulaisistaan. Naapuritkaan eivät tunne toisiaan eivätkä  rohkene tarjoutua antamaan apua.

 

Perusasia yhteisöllisyyden rakentamisessa on ihmisten tutustuttaminen toisiinsa. Edellytys tutustumiselle on vuorovaikutus ja kiinnostus lähellä olevista ihmisistä. Tutustuttamisen kanssa samanaikaisesti on haettava ihmisiä, jotka ovat valmiit järjestämään ohjelmaa tai auttamaan toisiaan. Ihminen voi parhaimmillaan olla  apua antava ja toisaalla sitä saava kaupunkilainen.

 

Tuttavuus naapurien kanssa tuo turvaa. Samalla lisääntyy sosiaalinen kontrolli. Kokonaiset asuinalueet voivat rauhoittua, kun naapurusto on hyvissä väleissä keskenään. Monet uudet asuinalueet rauhoittuvat. kun asukkaat tuntevat toisensa.
Lähiöt ovat yleensä ensimmäiset 15–20 vuotta rakentamisensa jälkeen levottomia. Tämä johtuu siitä, että ihmiset eivät vielä tunne toisiaan. Ongelmat vähenevät, kun naapurustossa aletaan jo tietää, missä kukin asuu.

 

Vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta syntyy yhteisö. Yhteisö  antaa asukkailleen turvallisuutta ja hyvinvointia.

Mikko Lund