Keskimäärin 40 prosenttia kuntavaaleissa valtuustoon valituista on uusia
KuntaSuomi 2004 – tutkimuksessa Sari Pikkala tutki valtuustoluopujia ja luopumisen taustoja. Näkökulma on monella tavalla hyödyllinen, kun tarkastelemme valtuustojen muodostumista. Esille tulee hyvin mielenkiintoisia seikkoja. Valtuustokokoonpanojen uusiutuminen vaalien yhteydessä on melko nopeaa. Viimeaikaisissa vaaleissa koko maassa runsaat 40 prosenttia valtuustoon valituista on ollut uusia, ts. henkilöitä, jotka eivät toimineet valtuutettuina vaaleja edeltävällä toimikaudella.
Valitsijoiden harjoittama demokraattinen kontrolli – huonoina pitämiensä edustajien pudottaminen – näyttelee uusiutumisessa selvästi pienempää roolia kuin valtuutettujen oma, henkilökohtainen päätös jättäytyä luottamustehtävästä. Kolmisenkymmentä
prosenttia valtuutetuista luopuu vapaaehtoisesti. Osuus on pysynyt vakaana vaalista toiseen.
Vasemmistopuolueissa luopujia on suhteellisesti vähemmän kuin oikeistopuolueissa. Naisvaltuutetut ovat hieman alttiimpia luopumaan kuin miehet. Lähes itsestään selvää on, että korkeaan ikään ehtineistä valtuutetuista keskimääräistä suurempi osuus jättäytyy valtuustosta vapaaehtoisesti. Toisaalta myös nuorimpien ikäluokassa on suhteellisesti enemmän luopujia kuin 40–60-vuotiaiden ryhmässä.
Luopujien osuus vaihtelee voimakkaasti kunnittain. Kuntakoko vaikuttaa. Luopujia on suurissa kunnissa suhteellisesti vähemmän kuin pienissä. Kuntakokoa tärkeämpi selittäjä on kuitenkin valtuustopaikoista käytävä kilpailu.
Kunnissa, joissa on ollut paljon ehdokkaita suhteessa jaossa oleviin paikkoihin, on vähemmän luopujia kuin kunnissa, joissa kilpailu on vähäistä. Mitä enemmän valtuustopaikan saamisen eteen on joutunut tekemään töitä, sen epätodennäköisempää luopuminen on.
Kunnan talouden tilalla on jonkin verran merkitystä, mutta ei yksiselitteisesti. Kunnan talousahdinko ei näytä ajavan valtuutettuja joukkopakoon. Myöskään kuntaorganisaatiossa esiintyvät ristiriidat eivät systemaattisesti korreloi luopujien osuuden kanssa.
Sari Pikkalan selvityksen mukaan tärkein yksittäinen syy valtuutettujen luopumispäätösten taustalla on kokemuksen pituus. Valtuutettu on mielestään tehnyt jo oman osuutensa. Omaan elämäntilanteeseen liittyviä syitä on yli puolella luopujista. Samoin yli puolet luopujista viittaa syihin, jotka ovat tulkittavissa kriittisyydeksi tai turhautumiseksi kunnallista päätöksentekoa tai politiikkaa kohtaan. Luopumispäätöksen taustalta ei useinkaan ole yhtä yksittäistä tekijää, vaan kyse on pikemminkin monien eri syiden summasta.
Naiset kertovat miehiä useammin luopumisen syyksi sen että luottamustehtävä vie liikaa aikaa perheeltä ja/tai vapaa-ajan harrastuksilta. Valtuuston roolin heikkouteen tai klikkivaltaan viittaavia naisia on myös suhteessa hieman enemmän kuin miehiä.
Nuorimman ikäluokan eli alle nelikymppisten keskuudessa tärkeimmät yksittäiset syyt liittyvät henkilökohtaisten olosuhteiden muutokseen sekä luottamustoimen ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuteen. Erityisesti pienten lasten vanhemmilla aika ei tahdo riittää luottamustointen hoitoon.
Korkea ikä nousee tärkeimmäksi luopumissyyksi vasta 70 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. Ensimmäisen valtuustokauden jälkeen luopuneiden joukossa on enemmän niitä, jotka ovat jättävät tehtävän turhautumiseen vedoten. Johtavassa asemassa toimivat
ja yrittäjät luopuvat muita useammin siksi, että politiikka vie liikaa aikaa ansiotyöltä. Kunnan palkollisille ajan riittävyys on selvästi pienempi ongelma kuin yksityisellä sektorilla työskenteleville. Pieniä, kunnan vallankäytössä marginaalissa olevia puolueita
edustavat valtuutetut luopuvat keskivertoa useammin turhautumisen takia.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti